2000-luku on Euroopassa merkinnyt uudenlaista ajattelua valtion ja kirkkojen – tai uskontojen – suhteissa. Alankomaalainen uskonto, oikeus ja yhteiskunta -professori Sophie van Bijsterveld käsittelee nyt suomennetussa kirjassaan Valtio ja uskonto niitä perusteita, joille valtion ja uskontojen välinen suhde rakentuu, ja mitä seurauksia sillä on eri konkreettisissa kysymyksissä.

Onko uskonto julkista vai yksityistä, mitä on vapaus oikeudellisesti yhteiskunnallisessa viitekehyksessä, miten valtio tunnustaa uskonnot, miten taataan yhdenvertaisuus, miten valtio rajoittaa, miten sananvapaus ja tabut liittyvät asiaan – ja miten kaikkea tulisi arvioida muuttuvissa ja moniuskontoistuvissa yhteiskunnissa uudelleen? Tätä ja paljon muuta lukija saa eteensä.

Mielenkiintoisella, kriittisellä ja uudenlaisella tavalla van Bijsterveld nostaa esille myös hyvinvointivaltion merkityksen yhdenvertaisuudelle sekä valtion uskontoihin kohdennetun rahoituksen kysymyksiä. Uskonnot ovat sidoksissa demokraattiseen oikeusvaltion periaatteisiin, eivätkä saa muodostaa sille uhkaa.

Kirja keskittyy vahvasti Alankomaiden tilanteeseen. Tästä syystä sen kysymyksenasettelut ovat Suomen olosuhteisiin siirrettyinä paikoittain soveltamista vaativia.

Suhteessa kirkkoihin eurooppalaisilla valtioilla on oma historiansa, mutta vanhat opit uskonnonvapaudesta tai kirkon ja valtion erottamisesta tarvitsevat päivitystä. Van Bijsterveldin tekstistä käy ilmi, miten viime aikoina nimenomaan islam on tuonut aihepiiriin omat, uudenlaiset kysymyksensä. Yksi tie on kenties ylipäätään kuljettu loppuun: ”Yksi syy siihen, miksi valtio ei osaa suhtautua islamiin asianmukaisesti, on se, että valtio ei enää myöskään tiedä, miten sen tulisi suhtautua kristinuskoon.”

Valtio ja uskonto on tärkeästä aiheesta kirjoitettu ajankohtainen analyysi ja puheenvuoro.

Sophie van Bijsterveld: Valtio ja uskonto. Keskinäisen suhteen uudelleenarviointia. Suomentanut Matti Kotiranta. Väyläkirjat 2025. 192 sivua.