Vuoden 2011 arabikevät herätti lännessä suuria toiveita demokratian voitosta. Tulos on kuitenkin täysin päinvastainen. Sen näemme pakolaisvirroistakin.
Islamin radikaalit suunnat ovat jatkuvasti julkisuudessa, mutta harvoin puhutaan niiden suhtautumisesta kristittyihin. Monipuoliseen aineistoon perustuen kanadalainen tv-toimittaja Michael Coren tuo kirjassaan Radikaalin islamin sota kristinuskoa vastaan esiin suomalaiselle uusia näköaloja.
Lähi-idässä, kristinuskon synnyinalueella, kristityt ovat joutuneet kovan vainon kohteiksi. Niin on käynyt myös vanhan kirkon ydinalueella Egyptissä. Kun islamin omaksuneet 600-luvulla valloittivat nämä alueet, kristityt syrjäytettiin. Mutta eräissä maissa säilyi kristittyjä vähemmistöjä.
Sekä Syyriassa että Irakissa on elänyt alkukirkosta polveutuvia kristillisiä kirkkoja. Syyriassa kristittyjä oli 2000-luvun alussa 2,5 ja Irakissa 1,5 miljoonaa. Irakin kristitty yhteisö on historian vanhimpia ja vakiintuneimpia kristillisiä kulttuureja. Nyt molemmat ovat joutuneet jyrkentyneen islamin ankaran vainon kohteiksi.
Vainoista vaietaan
Coren toteaa, että lännessä ankarasti arvosteltujen Syyrian Assadien ja Irakin Saddam Husseinin vuosina kristittyjen tilanne oli parempi kuin heitä vastaan nousseiden ja lännen tukemien muslimiliikkeiden aikana. Länsivaltojen vastustama Bashar al-Assad on kyllä moniin terroritekoihin syyllistynyt diktaattori. Kristityille hän on antanut suhteellisen turvatun aseman.
Paradoksaalisesti USA:n evankelisen kristityn presidentin Georg W. Bushin sota diktaattori Saddamin syrjäyttämiseksi on vaikeuttanut Irakin kristittyjen tilannetta. Islamistien on helppo leimata heidät muslimivaltion asioihin puuttuneiden uskottomien kannattajiksi.
Muslimien Egyptissä on kristinuskon alkuajoista lähtien säilynyt koptilainen kirkko. Siihen on kuulunut 10–20 prosenttia maan väestöstä. Ajoittain sitä on vainottu, mutta koskaan vaino ei ole ollut niin jatkuvaa ja ankaraa kuin viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana. Hyvin vaikea tilanne on myös Iranissa ja Pakistanissa.
Kaiken kaikkiaan kristityt ovat nykyisin muslimimaissa vainon ja syrjinnän kohteena. Tämä ei suinkaan tarkoita, että kaikki muslimit olisivat kristittyjen vainoajia. Mutta sitä harjoittavien vaikutusvalta on jatkuvasti lisääntynyt.
Länsimaissa näistä vainoista mielellään vaietaan. Kritiikin näet pelätään ilmaisevan suvaitsemattomuutta ja lisäävän rasismia. Tilanne on kuitenkin kehittynyt niin pahaksi, että niin kristillisten kirkkojen kuin ihmisoikeusjärjestöjen pitäisi puuttua asiaan.
Michael Coren: Radikaalin islamin sota kristinuskoa vastaan. Perussanoma Oy 2015. 189 s.