Suurin toivein ja lupauksin synnytetty Kirkon palvelukeskus (Kipa) on kymmenen vuoden aikana tullut maksamaan kirkolle reilut 36 miljoonaa euroa, josta alijäämän eli tappion osuus on noin 18 miljoonaa.
Kipa tuottaa valtakunnallisesti kirjanpidon ja palkanlaskennan palveluja seurakuntayhtymille, seurakunnille, hiippakunnille ja kirkon keskusrahastolle. Asiakkaita Kipalla on noin 300. Kipan toimisto sijaitse Oulussa ja ruotsinkielinen palvelupiste Porvoossa. Henkilökuntaa on noin 130.
Alkuperäinen ajatus oli hajauttaa Kipan toimintaa myös Lahteen ja Kuopioon, mutta hajautuksesta luovuttiin 2014. Lahdessa Kipalle oli kuitenkin ehditty vuokrata tilat useaksi vuodeksi eteenpäin. Sopimuksesta päästiin irti maksamalla 156 000 euron kertakorvaus.
Kipan menot ovat syntyneet usean vuoden aikana hankkeen valmistelusta, investoinneista ja toiminnan pyörittämisestä sekä seurakuntien tukemisesta siirtymävaiheessa. Laskemalla kaikista kulut ja alijäämät yhteen saadaan tulokseksi 36 miljoonaa euroa.
Summa kuitataan Kirkon keskusrahaston yhteisestä kassasta.
Toimintoja opittu tehostamaan
Kipan johtajaksi vuoden alussa tullut Sami Savilaakso sanoo tunnistaneensa Kipan haasteet erityisesti sen omassa taloudessa.
– Nyt takana on vasta kaksi täyttä toimintakuukautta, jolloin kaikki seurakunnat ovat olleet mukana Kipassa. Viimeinen 97 asiakkaan erä tuli vuoden 2017 alusta. Elämme vielä siirtymäkautta.
Savilaakso kertoo, että Kipassa on menossa strategiatyöskentely, jossa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että toiminta saadaan kannattavaksi. Siihen liittyen on tarkoitus korjata hinnoittelumallia. Nykyinen hinnoittelu ei ota tarpeeksi huomioon kiinteitä kuluja.
Tällä hetkellä Kipan tulot muodostuvat suoritepohjaisesti eli seurakunnat maksavat jokaisesta tositteesta, jonka Kipa käsittelee. Niinpä seurakunnissa on opittu välttämään turhia irtolaskuja ja keskittämään hankintoja.
– Seurakunnissa on opittu tehostamaan toimintoja. Sehän oli yksi Kipan alkuperäisistä ideoista. Yhteisellä palvelukeskuksella haetaan kokonaiskirkollista tehokkuutta ja kirkollisen taloushallinnon ryhdikkyyttä. Tekemiseen tulee laatua ja yhdenmukaisuutta.
Savilaakso viittaa kyselyihin, joissa Kipan asiakkaat ovat pääsääntöisesti olleet tyytyväisiä saamaansa palveluun.
– Mutta haasteita riittää ja moni asia on kehitteillä. Meidän pitää saada oma toiminta ja prosessit tehokkaiksi.
Tulossa hinnoittelumallin arviointi
Kirkolliskokous saa näillä näkymin ensi marraskuussa käsiteltäväkseen esityksen Kipan hinnoittelumallin perusteiden uudelleenmäärittelystä.
Kipa ei itse määrää palveluittensa hinnoista, vaan kirkolliskokous päättää hinnoittelun perusteista ja Kipan johtokunta hinnastosta. Nyt noudatettavat taksat on määritelty vuosia sitten.
Jos seurakuntien tositemäärät laskevat, sen täytyy Savilaakson mukaan näkyä nykyisen työnjaon vallitessa myös Kipan henkilöstömäärässä.
Paljon kritiikkiä
Kipa on saanut seurakunnissa osakseen paljon ja kitkerääkin kritiikkiä. Siihen liittymisen pakkoa on arvosteltu, sen lupaamia hyötyjä epäilty, sen on koettu aiheuttavan lisätyötä ja koko järjestelmää on pidetty ylimitoitettuna.
Kirkkohallitus on matkan varrella saanut useita anomuksia, joissa pyydetään lupaa irtautua Kipasta tai saada lisäaikaa siihen liittymisessä. Koko Kipa-systeemin romuttamistakin on vaadittu.
Kipa aloitti toimintansa 2012. Ennen Kipaa kirkon yhteistä palvelukeskusta valmisteleva hanke tunnettiin vuosina 2007–2011 nimellä HeTa.
Mitä voimme oppia?
Kirkkoneuvos Leena Rantanen esitteli viime marraskuussa kirkolliskokoukselle Kipan talouslukuja. Rantasen esitys perustui talousvaliokunnan esittämään toiveeseen saada yksityiskohtainen selvitys Kipan aiheuttamista kustannuksista.
Rantasen puhe päättyi yhteenvetoon siitä, mitä Kipa-hankeesta voidaan vastaisuuden varalle ottaa oppia.
”Olemme oppineet, että seurakuntien tilanne eli osaaminen ja lähtötaso ovat hyvin erilaisia. Ne tiedettiin erilaisiksi, mutta ne olivat vieläkin erilaisempia. Eli seurakuntia täytyy tukea muutoksissa aivan konkreettisella tasolla. Hankkeen valmistelun täytyy edetä systemaattisesti”, Rantanen sanoi.
Rantanen myös huomautti, että vaikka Kipa-projektiin oli sitoutettuna seurakuntien väkeä todella paljon, olisi mukana pitänyt olla vielä laajemmat sidosryhmät.
”Täytyy saada aikaan tunne, että tämä on meidän yhteinen hanke. Eikä niin, että on vastapuolia. Tämä saadaan aikaan vain mahdollisimman monen tahon mukaan ottamisella.”
Lue myös:
Kipa vastaa kritiikkiin: Kustannukset ovat suunnitellulla tasolla