Keskikesän juhlaa on vietetty eri puolilla maailmaa, erityisesti lähellä maapallon napa-alueita, joilla pimeän ja valoisan vuodenajan välinen ero on suuri. Kristinuskon levitessä monet vanhat juhla-ajat saivat kristillisen sisällön. Keskikesän juhlasta tuli Johannes Kastajan juhla eli juhannus. Juhlaa on alettu viettää kristittyjen parissa 400-luvulla.
Suomalaisella juhannuksella on vahvasti luontoon ja vuoden kiertoon liittyvä sisältö. Silloin lähdetään kaupungista maalle, ja moni aloittaa lomansa. ”Johanneksen syntymäkertomusta voidaan lukea myös tästä näkökulmasta”, kirjoittaa Sini Hulmi kirkon tiedotukuksen juhannusartikkelissa.
”Johanneksen vanhemmat, Elisabet ja Sakarias, olivat iäkäs ja pitkään lapsettomana ollut pariskunta. Jumalan uutta luova voima vaikutti, ja heille syntyi poika. Myös Suomen juhannuksessa korostuu Jumalan luominen. Hedelmättömästä ja kylmästä talvesta Jumala luo uuden kesän, jonka syntymäjuhla tavallaan on juhannuksena.”
Hulmin mukaan luonnon keskellä elävällä ja luonnon antimia syövällä Johanneksella voi nähdä yhtymäkohtia suomalaiseen kesänviettoon järvien ja meren rantamailla.
”Johannes kehotti kääntymään. Juhannusta maalla viettävä suomalainen voi hyvin ymmärtää, että nykyään tarvitaan sellaistakin kääntymystä, jossa ryhdytään uudelleen arvostamaan Jumalan luomaa maailmaa ja huolehtimaan siitä. Johannes Kastajan julistus voi viedä rannalla kokkoa polttavan suomalaisen juhannussaunojan askeleen lähemmäksi Luojaa.”
Juhannuksen jumalanpalvelukseen kuuluu luonnon kauneudesta kiittäminen, vaikka luomakunnan sunnuntaita vietetäänkin kirkkovuodessa erikseen.