Mäntsälän kirkkoherra Tarja Meijerin mielessä kihelmöi. Kihelmöinti johtuu Mäntsälän Iso-Pappilan perusteellisesta kunnostamisesta ja uuteen käyttöön ottamisesta.
– Tämä on niin tuore asia, ettei vielä edes ihan tarkkaan tiedetä, minkälaiseksi tämä muotoutuu.
Ennen peruskorjausta rakennus oli kirkkoherran asuinkäytössä yksityistilana, joten siihen ei ollut kovinkaan monella mahdollisuus tutustua. Nyt ovet ovat auki eri tavalla.
Uudistettuun rakennukseen on sijoitettu kirkkoherranvirasto, seurakunnan taloustoimisto ja muita toimistotiloja sekä tila myös päivystävälle papille.
Huhtikuussa yleisö pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan tiloihin ja asioimaan remontoidussa kokonaisuudessa. Syyskuun alusta alkaen pappilan salia on voinut varata juhlakäyttöön.
Vanhan rakennuksen korjauskustannukset ovat yleensä suoraan verrannollisia siihen, kuinka suurella pieteetillä työt halutaan tehdä. Iso-Pappilan kunnostamisessa rahaa tarvittiin kaikkiaan noin kolme miljoonaa euroa.
Vuonna 1901 valmistunut rakennus on asemakaavalla suojeltu, joten kunnostus- ja muutostyöt on tehty Museoviraston kanssa yhteistyössä. Rakennus sijaitsee kulttuurihistoriallisella paikalla lähellä Mäntsälän kirkonmäkeä.
Koko rakenne päätettiin purkaa ja vaurioituneet hirret vaihdettiin perinteisellä tavalla kengittämällä.
YHTEISTYÖ MUSEON ja suunnittelijoiden kesken oli tosi sujuvaa. Alusta alkaen oli sama käsitys siitä, että pyritään vanhan kunnioittamiseen, Meijer ja talousjohtaja Helena Nieminen kertovat. Peruskorjausta helpotti se, että rakennus oli hyvässä kunnossa jo ennen urakan alkua.
Yksi erikoisuus rakennuksen sisällä kuitenkin aiheutti pieniä rakennusteknisiä murheita: Hirsirungon sisälle oli 1930-luvulla rakennettu betoniholvi, ”tulenkestävä kanslia”, joka toimi esimerkiksi arkiston käytössä. Betonin ja hirsien välisestä bitumieristyksestä huolimatta kosteus oli päässyt vaurioittamaan hirsirunkoa.
Koko rakenne päätettiin purkaa ja vaurioituneet hirret vaihdettiin perinteisellä tavalla kengittämällä. Puretun holvin kohdalla yläpohja jouduttiin rakentamaan kokonaan uudestaan.
Salin katto puolestaan oli ajan kuluessa painunut niin, että se uhkasi jo koristeellisen kakluunin yläosaa. Painuneet palkit korvattiin uudella rakenteella ja vesikaton tukirakenteita kunnostettiin.
Kaikkiaan korjauksen rakenneratkaisut ja tekniset järjestelmät toteutettiin mahdollisimman paljon perinteisen rakennustavan mukaisina. Lämmöneritystä parannettiin puukuitulevyillä, julkisivu maalattiin pellavaöljymaalilla ja lämpöpatteritkin uusittiin perinteisen näköisellä mallilla.
”Monet ovat olleetaivan ihmeissään, miten tällainen aarre on ollut aikaisemmin piilossa.”
PERUSKORJAUKSEN PÄÄ- ja arkkitehtisuunnittelun sekä rakennesuunnittelun teki AFRY Finland Oy. Projektipäällikkö Mikael Vahtera sanoo, että ottaen huomioon rakennuksen ikä, vaihdettavaa runkorakennetta oli kaikkiaan yllättävän vähän.
Ilmanvaihto säilytettiin painovoimaisena, koska koneellisen ilmanvaihdon rakentaminen olisi edellyttänyt rakenteiden tuntuvaa tiivistämistä. Ilmanvaihdon toimivuutta tehostettiin uusilla tulo- ja poistoilman läpivienneillä.
– Suojelukohteissa ilmanvaihdon nykyaikaisesta tavoitetasosta voidaan onneksi sovittaessa joustaa, Vahtera sanoo.
Rakennuksen toiminnallinen muutos otettiin huomioon sisätilaratkaisuissa.
– Huonejärjestystä ei muuten muutettu, mutta yhdestä huoneesta tehtiin kaksi toimistohuonetta. Täällä työskentelee nyt 14–15 työntekijää, ja kaikki mahtuvat hyvin tiloihin, Meijer sanoo.
Alun perin toiveissa oli saada iso juhlasali seurakuntalaisten käyttöön. Se olisi vaatinut kantavan seinän purkamista, joten siitä luovuttiin liian kalliina. Pappilan sali toimii kuitenkin vuokrattavana juhlatilana, johon mahtuu noin 30 henkilöä.
Mittava urakka ulottui myös rakennuksen ulkopuolelle ja puutarhaan. Ulkoseinät palautettiin alkuperäiseen valkoiseen väriin, ja puutarhaa avattiin niin, että rakennus pääsee nyt esille ansaitsemallaan tavalla. Puutarhassa voi järjestää pienimuotoisia tilaisuuksia, esimerkiksi lauluhetkiä ja ristiäisiä. Siellä on myös levähdyspaikka ja pergola, jotka ovat avoinna kaikille päivisin.
– Kun rakennus on nyt paremmin esillä, ovat monet olleet aivan ihmeissään, miten tällainen aarre on ollut aikaisemmin piilossa. Avointen ovien päivänä täällä kävi 400 ihmistä katsomassa, Meijer sanoo.
MÄNTSÄLÄN SEURAKUNTA joutui miettimään Iso-Pappilan kiinteistön tulevaisuutta siinä vaiheessa, kun kirkkoherraksi valittu Tarja Meijer perheineen päätti, ettei asetu asumaan pappilaan. Syntyi ajatus, jonka tulokset ovat nyt nähtävissä.
Ratkaisu tarkoittaa tietysti samalla sitä, että tulevillekaan kirkkoherroille seurakunta ei pysty tarjoamaan ainakaan pappilaa asunnoksi.
– Onhan tämä siinä mielessä historiallinen ratkaisu. Seurakuntalaiset ovat ottaneet ratkaisun todella positiivisesti vastaan. Sen jälkeen, kun ratkaisu tehtiin, ei esimerkiksi rahan käyttöä tähän ole tarvinnut juurikaan perustella.
Projektipäällikkö Mikael Vahtera sanoo, että kunnostamisvaihtoehto kannattaisi selvittää aina vanhoissa hirsirakenteisissa kohteissa– Lähtökohtaisesti kaikki yli satavuotiaat rakennukset, jotka ovat säilyneet, ovat siinä kunnossa, että ne kannattaa kunnostaa. Niitä on huollettu säännöllisesti eikä niitä ole korjattu väärin, muuten ne olisivatkin maatuneet jo pois.
Ilmoita asiavirheestä