Virallisten kolehtien määräytymisperusteiden tarkentamisella pyritään lisäämään läpinäkyvyyttä. Jatkossa kolehtikohteet on määriteltävä entistä tarkemmin ja konkreettisemmin.
Kun kolehtia määrätään, arvioidaan myös järjestön tai kolehdin anojan tekemän työn vaikuttavuutta koko kirkon kannalta. Kolehdin anojan on otettava huomioon kirkon yhteiset päätökset. Tämä tarkoittaa muun muassa, että kotimaassa seurakuntavierailulla noudatetaan kutsuneen seurakunnan työkulttuuria ja esimerkiksi lähetystyön kohdemaassa noudatetaan paikallisen kirkon virkakäsitystä. Järjestön tekemää työtä ja sen merkitystä kirkolle pyritään arvioimaan kokonaisuutena.
Kirkkohallituksen määräämät kolehdit ryhmitellään kolmeen kategoriaan. Ensimmäisenä ovat pakolliset ja tiettyyn päivään sidotut kolehdit, toisena ovat pakolliset, mutta seurakunnan harkinnan mukaan tiettynä ajanjaksona kerättävät kolehdit sekä kolmantena suosituskolehdit, joita seurakunta voi halutessaan sijoittaa omassa päätösvallassaan oleville kolehtipyhille.
Täysistunto linjasi myös vastauksena kirkkohallitukselle tulleisiin kyselyihin, ettei kolehdin kantopäivää voi muuttaa ilman painavaa syytä. Erityistapauksia ovat esimerkiksi seurakunnan erityinen kirkkopyhä tai paikkakunnalla tapahtunut onnettomuus, jolloin kolehti kerätään viralliseen kohteeseen painoarvoltaan vastaavana pyhänä. Siirrosta on ilmoitettava kirkkohallitukselle.
Samoin linjattiin, että kolehti tulee kantaa kolehtikohteelle seurakunnan kaikissa kirkoissa niiden pääjumalanpalveluksissa. Pääjumalanpalvelus ei ole sidottu kellonaikaan vaan pääjumalanpalveluksia ovat kaikki ne jumalanpalvelukset, joissa käytetään kirkkokäsikirjan mukaisia kaavoja.
Kirkkohallituksen määräämien kolehtien osuus kaikista käytettävistä kolehtipäivistä on noin puolet. Kirkkohallitus päättää vasta syyskuun täysistunnossa, mihin yleisiin tarkoituksiin kolehteja kannetaan.
Alkukeväästä käytiin keskustelua kolehtien määräytymisperusteista. Keskustelu käytiin herätysliikepohjaisen Älä alistu! -kampanjan jälkimainingeissa.