Talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi tänään kokouksessaan luterilaisten seurakuntien yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvien kustannusten korvausjärjestelmä uudistamisen.
Uudistuksessa seurakuntien yhteisövero-osuus korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella, joka olisi 114 miljoonaa euroa. Jos kirkolliskokous suhtautuu uudistukseen myönteisesti, lakiehdotukset annettaisiin eduskunnalle syksyllä. Lisäksi kirkon valtiolle maksamia verotuskustannuksia alennettaisiin yhteisöveron käsittelykulujen poistumisen myötä 6 miljoonaa euroa.
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo, miltä tämä esitys ja summa 114 miljoonaa euroa tuntuu?
– Lähtötasoksi esitetty 114 miljoonaa euroa ei vastaa kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvia todellisia kustannuksia, mutta olosuhteisiin nähden tasoa voidaan pitää verotuskustannusten 6 miljoonan euron kanssa tyydyttävänä. Tärkeää on, että lähtötaso ja sen sitominen indeksiin, säädettäisiin laissa. Lisäksi laissa tulisi sitoutua tarkastelemaan taso, mikäli tai pikemminkin kun yhteiskunnallisten tehtävien menojen taso kasvaa hautaustoimen volyymin kasvaessa. Kirkkohallituksen täysistunto esitti kirkolliskokoukselle lausuntoluonnoksen, jossa mallia pidetään tietyin reunaehdoin kokonaisuutena arvioiden kirkolle parempana kuin nykyistä mallia.
”Uudessa laissa avustuksen käyttö sidottaisiin kirkolle määrättyihin kolmeen lakisääteiseen tehtävään, joita ovat hautaustoimi ja väestörekisterin sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito. Avustuksella ei katettaisi kirkon tekemää vapaaehtoista yhteiskunnallista työtä, kuten diakonia- sekä lapsi- ja nuorisotyötä, johon kirkko käyttää vuosittain noin 500 miljoonaa euroa. Tämä työ rahoitettaisiin edelleen kirkollisverovaroilla.” Onko yhteiskunnallisiksi tehtäviksi perinteisesti määritelty nuo, vai onko tämä ministerivaliokunnan uudelleenmuotoilua?
– On realismia, että korvaustaso sidotaan kolmeen lakisääteiseen tehtävään. Tämä on kuitenkin siinä mielessä epäjohdonmukaista, että muille uskonnollisille yhdyskunnille annettavaa valtionapua perustellaan muilla kuin lakisääteiselle tehtävillä kuten lapsi- ja nuorisotyöllä jne. Luterilaiselle kirkolle näissä tehtävää yhteiskuntaa tukevaa palvelutyötä ei nyt katsota korvattavaksi. Tästä huolimatta pidän ratkaisua tyydyttävänä ja tässä tilanteessa realistisena.
Kotimaa24:ssä oli tänään
uutinen
, jossa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän hallintojohtaja arvioi, että siirtyminen valtionosuuksiin olisi katastrofi. Mitä ajattelette tästä?
– Mielestäni ratkaisua pitäisi tarkastella koko kirkon, ei yksittäisten seurakuntien tai yhtymien näkökulmasta. Korvaus maksettaisiin kirkon keskusrahastolle, joka jakaisi rahan seurakunnille. Kun ylivoimaisesti merkittävin osa yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvista kuluista tulee hautaustoimesta, on vaikea nähdä muuta yhtä toimivaa ja oikeudenmukaista jakoperustetta kuin kunnan väkimäärä. Kirkolliskokous kuitenkin päättäisi jakoperusteista, jos uudistus toteutuu.
Uskotteko, että kirkolliskokous tukee lakiesitysluonnosta?
– En lähde spekuloimaan kirkolliskokouksen kannoilla. Se muodostaa kantansa itsenäisesti. Henkilökohtaisesti pidin kuitenkin kirkkohallituksen lausuntoluonnosta perusteltuna.