Keskiajalla reliikit eli pyhäinjäännökset olivat olennainen osa kristinuskoa ‒ niillä on merkitystä myös nykyisin ja niitä säilytetään kirkoissa sekä yksityiskokoelmissa

Pyhän Birgitan kalottina tunnettu, tekstiileistä valmistettu pyhäinjäännöslipas kuuluu Turun tuomiokirkon tunnetuimpiin reliikkeihin. Kuva: Elina Ovaska / Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

Keskiajalla ajatus reliikeistä eli pyhäinjäännöksistä oli virallisia käsityksiä moninaisempi. Akatemiatutkija Marika Räsänen on tutkinut suhtautumista reliikkeihin etenkin keskiaikaisten tekstien kautta.

‒ Pyhäinjäännökset ovat perinteisesti pyhimysten ruumiinosia, kokonaisia ruumiita tai erilaisia aineita, jotka ovat joskus koskettaneet ruumiita. Ne voivat olla esimerkiksi kankaita, jotka ovat koskettaneet hautaa, Räsänen kertoo.

Hän työskentelee Turun yliopistossa historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella.

Virallinen käsitys reliikeistä perustui katolisen kirkon oikeusjärjestelmään ja teologiaan. Pyhyyden ja samalla Jumalalta peräisin olevan voiman katsottiin siirtyneen esineeseen juuri kosketuksen kautta.

‒ Arkipäivän uskossa kuitenkin näkyy, että reliikki saattoi olla jotain, joka ei ole koskettanut pyhimyksen luita, mutta oli silti samaistettavissa, Räsänen sanoo.

Aine esimerkiksi tulkittiin reliikiksi, jos se sai rukouksessa pyhimykseltä voimansa ja paransi loukkaantuneen. Läntisessä kirkossa ei kuitenkaan aina hyväksytty virallisesti kansan itse tekemiä reliikkejä tai niihin liitettyjä tulkintoja, mutta säätely ei ylettynyt joka paikkaan.

Räsänen kertoo, että keskiajalla reliikeillä suojattiin kaupunkia tai merimatkaa. Paranemista voitiin tavoitella makaamalla pyhimyksen haudalla, sillä tällöin oltiin lähellä luita. Reliikkejä voitiin myös pyytää kirkossa aseteltavaksi sairaille ruumiinosille.

Suhtautuminen reliikkeihin ei ollut kuitenkaan pysyvää, vaan oppineiden piirissä oli myös arvostelua reliikkeihin liittyviä epäkohtia kohtaan.

‒ Reliikkien arvoa ei kiistetty, mutta keskusteltiin, mitkä olivat aitoja ja oikeita reliikkejä.

Nykyisinkin sankareina pidettyjen henkilöiden esineitä voidaan omistaa, jolloin ilmiöön voi nähdä liittyvän samoja piirteitä kuin keskiajan reliikkeihin.

REFORMAATIO MUUTTI käsityksiä eikä protestanttisissa kirkoissa reliikeillä ole erityistä merkitystä. Samoihin aikoihin myös katolisen kirkon opillinen käsitys tarkentui, mutta ihmisten tavoissa muutos tapahtui hitaammin.

Vaikka reliikeillä ei olekaan Räsäsen mukaan enää samaa merkitystä kuin keskiajalla, ovat ne esimerkiksi Etelä-Italiassa edelleen hyvin tärkeitä.

Räsäsen mukaan reliikiksi tulkitaan hyvin monenlaisia esineitä ja edelleenkin on itse tehtyjä reliikkejä. Nykyisinkin sankareina pidettyjen henkilöiden esineitä voidaan omistaa, jolloin ilmiöön voi nähdä liittyvän samoja piirteitä kuin keskiajan reliikkeihin.

‒ Samoin sankareiden hautojen kunnioitus elää edelleen. Myös keskiajalla esimerkiksi merkittävä paikallinen piispa saattoi nousta pyhimykseksi. Sankarihahmo voitiin nostaa keskiajan yhteiskunnassa erityiseksi paikallisyhteisön suojeluspyhimykseksi, Räsänen toteaa.

Suomesta piispa Henrik, häneen liittyvät reliikit ja juhlapäivät ovat esimerkki tästä.

KULTTUURIPERINTÖASIANTUNTIJA Laura Ruohosen mukaan Turun tuomiokirkossa on säilynyt keskiajalta reliikkejä ja relikvaarioita eli pyhäinjäännöskoteloita.

‒ Lähes sadan reliikin tai relikvaarion säilyminen vuosisatojen ajan Tuomiokirkon sakariston komeroissa ja Pyhän Hemmingin arkussa kertoo reliikkien todistusvoimasta ja uskon harjoittamisen pitkästä ja ajan mukana muovautuvasta perinteestä, Ruohonen sanoo.

Muutaman kuuluisan reliikin lisäksi Turun tuomiokirkon reliikkeihin kuuluu esimerkiksi luunpalasia sisältäviä kangaskääröjä. Näihin yhdistetyt liuskat kertovat mistä ruumiinosasta tai esineestä on kyse ja keneen ne liittyvät.

Ruohonen kertoo, että tällä hetkellä Tuomiokirkkomuseossa ei ole reliikkejä esillä, mutta uudistetussa museossa niitä saatetaan nähdä. Tuomiokirkon reliikeistä Pyhän Henrikin värttinäluu on pitkäaikaissäilytyksessä Helsingissä katolisessa Pyhän Henrikin katedraalissa.

Reliikkejä on Suomessa kaikissa katolisissa ja ortodoksissa kirkoissa. Reliikkejä onkin kunnioitettu laajasti myös idän kirkon puolella.

Osaa reliikeistä on tutkittu viime vuosina luonnontieteellisillä menetelmillä, jolloin esimerkiksi niiden ajoitus on tarkentunut. Reliikkejä voi hankkia nykyisin myös internetistä, ja niitä on kirkkojen lisäksi yksityiskokoelmissa.

‒ Suomessa reliikkeihin suhtaudutaan usein naureskellen, ja puhutaan esimerkiksi virheellisesti niihin kohdistuneesta palvonnasta. Toisaalta reliikit näyttäytyvät mysteerinä, jolloin ne ovat kiinnostavia ja kiehtovia, Marika Räsänen sanoo.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKirja: Unkarin luisu kohti tuntematonta – läntinen liberaali demokratia on siellä uutta ja vierasta
Seuraava artikkeliNyt sattuvasti sanovat kansanedustaja Mika Lintilä sekä toimittajat Risto Pikkupeura ja Tuomas Enbuske

Ei näytettäviä viestejä