Kaikki saatu tieto viittaa siihen, että Keniassa papiksi vihitty Kristian Tienhaara toimi pappisvihkimysasiassa yksin, oma-aloitteisesti ja järjestöistä riippumatta. Näin sanoo lähetystyöstä vastaava Kuopion piispa Jari Jolkkonen.

Piispainkokous käsitteli viime viikolla kirkon virallisten lähestysjärjestöjen kanssa käytyjä ohjauskeskusteluja. Sleyn ja Kansanlähetyksen toiminnan arvioinnit palautettiin jatkovalmisteluun kirkon ulkoasiain osatolle. Syynä tälle oli viime tingassa piispainkokouksen tietoon tullut Uudenmaan Kansanlähetyksen piirijohtajan Kristian Tienhaaran pappisvihkimys Kenian luterilaisessa kirkossa viime keväänä.

Tienhaara aloitti nykyisessä työssään elokuussa. Viime syksynä hän työskenteli Sleyn palveluksessa. Pappisvihkimyksensä aikaan hän ei ollut työsuhteessa mihinkään kirkon lähetysjärjestöön.

Jari Jolkkonen kommentoi asiaa Kotimaalle sähköpostitse. Ensinnäkin Jolkkonen toteaa, etteivät järjestöt saa kiertää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihkimyskäytäntöjä. Hän kertoo pitävänsä ymmärrettävänä, että tapaus herättää kysymyksiä, mutta arvioi, ettei saatu tieto tue väitettä sopimusrikkomuksesta.

– Piispainkokous voi keskittyä selvittämään tätä kallispalkkaisesti vaikka kuinka kauan, mutta oikeudellista perustetta sopimusrikkomukselle on vaikeaa löytää.

Jolkkonen toteaa toivovansa, että piispainkokous keskittyisi isompiin asioihin.

– Miten edistetään positiivisesti Kristuksen evankeliumia Suomessa ja maailmassa?

LÄHETYSTYÖN kokonaistilanteesta piispa vaikuttaa olevan huolissaan. Syynä tähän ei ole työ lähetyskentillä. Siitä kaikki järjestöt saavat Jolkkosen mukaan ulkomaisilta kumppanikirkoilta yksinomaan kiittävää palautetta.

Sen sijaan kotimaassa lähetystyön maine on heikko.

– Kasvot on tahrittu, omin toimin ja yhteisvoimin.

Jolkkonen lähettää terveisiä kaikille keskustelun osapuolille.

Ensinnäkin piispan mukaan liberaalit kirkkopoliittiset ryhmät ovat päättäneet eristää Kansanlähetyksen ja Sleyn ”keinolla millä hyväänsä”.

– Tämä vallankäyttö ilmenee seurakuntayhtymien lisäksi nyt myös keskushallinnon tasolla.

Jolkkonen viittaa kirkkohallituksen täysistunnon päätökseen evätä Kansanlähetykseltä ja Sleyltä kaksi virallista kolehtia. Päätös syntyi elokuussa äänin 6–4 muutosesityksestä, jota ei istunnossa perusteltu mitenkään.

Jolkkosen mukaan on ilmeistä, että päätöksen motiivina oli rangaista molempia järjestöjä. Lähetystyön perussopimus ei kuitenkaan tunne rangaistusluonteisia seuraamuksia, hän muistuttaa.

– Päinvastoin, perussopimuksessa kirkko sitoutuu kohtelemaan kaikkia virallisia sopimusjärjestöjä ”yhdenvertaisin perustein”.

Toisaalta Jolkkosen mukaan Kansanlähetys ja Sley ovat itse vaikeuttaneet asemaansa omilla toimillaan ja ulostuloillaan. Pappisvihkimyksiä Inkerin kirkossa syksyllä 2023 hän sanoo pitävänsä virheenä.

– Kun korjaustoimet on tehty ja hallinnollinen prosessi päättynyt syyskuussa 2024, olisin itse odottanut, että nyt avaudutaan, ei erottauduta, että liennytetään eikä kärjistetä.

Erityisesti Kansanlähetys on mielikuvissa ottanut Jolkkosen mukaan 2020-luvulla jyrkimmän herätysliikkeen paikan. Hän muistuttaa, että sen rivijäsenissä ja piiriorganisaatiossa on paljon kirkkoa rakasvia kristittyjä.

– Toivoisin heidän kysyvän, haluavatko he olla tukemassa erottautumiskehitystä vai etsiä yhteyttä seurakuntiin ja kirkkoon?

PIISPAINKOKOUKSEN valmistelussa parhaillaan olevaan lähetystyön kokonaisuudistukseen Jolkkonen suhtautuu sekä avoimesti että varauksella. Hän pohtii, kytkeytyykö hankkeeseen kirkkopoliittinen piiloagenda.

– Kaikkia järjestelmiä on aika ajoin tarpeellista selvittää ja arvioida, ja tämä koskee myös lähetystyön sopimusmallia. Toisaalta selvityksiin voi kätkeytyä myös ristiriitaisia motiiveja. Ne, jotka ajavat aloitetta kokonaisselvityksestä, näyttävät olevan usein samoja, jotka ajavat Kansanlähetystä ja Sleytä nurkkaan. Siksi herää kysymys, onko kyse taloudesta vai teologiasta? Kuinka paljon taustalla on kyse lähetystyöstä ulkomailla ja kuinka paljon kotimaan kirkkopolitiikkaa?

Isossa kuvassa nykyinen sopimusjärjestelmä on Jolkkosen mukaan vahvistanut merkittävästi kirkon ohjausvaltaa sopimusjärjestöihin, tiivistänyt järjestöjen ja kirkon suhdetta ja lisännyt järjestöjen keskinäistä yhteistyötä.

– Toivoisin, että epäluottamuksen sijasta voisimme vahvistaa luottamusta, kärjistämisen sijasta liennyttää ja erottautumisen sijasta vahvistaa yhteyttä.

Lue myös:

Sleyn entinen ja Kansanlähetyksen nykyinen työntekijä sai pappisvihkimyksen Keniasta

Luvaton messu saattaa katkaista vuosikymmenten yhteistyön Kansanlähetyksen kanssa Sipoossa

Piispainkokous pyytää Sleyltä ja Kansanlähetykseltä selvitystä Kenian pappisvihkimyksestä

Ilmoita asiavirheestä