Lähes tuhat kempeleläistä lasta tutustui viime viikolla Kempeleen kirkonmäkeen. Jo seitsemän vuotta Kempeleen eskarilaiset ja kolmos- ja kuutosluokkalaiset ovat kiertäneet kirkonmäkeä viikolla 42.
– Eskarilaisilla, kolmosilla ja kuutosilla on jokaisella omanlainen kierros, eli heillä on erilainen ohjelma aina kun he tulevat uudestaan, kertoo varhaiskasvatuksen lähiesimies Saija Kivelä, joka sai kirkkokierrosten alkuidean aiemmassa työpaikassaan.
Kirkonmäellä sijaitseva vanha kirkko on remontissa, joten siihen tutustutaan vanhojen valokuvien ja tarinoiden kautta. Sankarihaudoilla käynnin jälkeen jokainen ryhmä sytyttää kynttilän muualle haudattujen vainajien muistomerkille.
”Olenko minä nyt naimisissa?”
Uuden eli Pyhän Kolminaisuuden kirkon salissa eskarilaisille esitellään lastenalttari, kastepuu ja alttarialue. Kuutosluokkalaiset pohtivat kirkosta löytyviä symboleja ja pääsevät sakastiin. Kolmosluokkalaisilla on musiikkiteema. He tutustuvat kanttorin kanssa urkuihin ja marssivat lopuksi häämarssin tahdissa ulos kirkosta.
– Vuosia sitten yksi kolmosluokkalainen kysyi minulta häämarssin jälkeen, että tarkoittaako se nyt sitä, että minä olen naimisissa sen kanssa, jonka vieressä kävelin. Sanoin, että ei ihan näin helpolla pääse naimisiin, Kivelä nauraa.
Kaikkien kierros päättyy kerhohuoneeseen, jossa on tarjolla mehua ja pipareita. Lähtiessä mukaan annetaan tehtäviä, joita koulussa voi työstää myöhemmin opettajan johdolla.
”Olemme lanseeranneet uuden termin: hautausmaakasvatus”
Kotikirkkokierroksella jutellaan tänä vuonna erityisesti siitä, miten hautausmaalla toimitaan.
Kempeleen hautausmailla on todettu viime vuosina lievää ilkivaltaa ja käyttäytymisongelmia. Uuden hautausmaan asvaltoiduilla käytävillä on muun muassa ajeltu mopoautoilla, ja aikuiset ovat rullaluistelleet siellä. Molemmilla hautausmailla sijaitsee myös pokestoppeja, joita seurakunta ei ole halunnut kuitenkaan kieltää.
– Olemme lanseeranneet uuden termin, sellaisen kuin hautausmaakasvatus, nauraa Kivelä.
– Jos se vähentäisi ilkivaltaa ja lisäisi kunnioitusta pyhiä paikkoja kohtaan. Se on suurin oppimistavoite tällä kierroksella. Ymmärrettäisiin, että ne ovat aarteita ja niillä on arvoa.
Kulttuurihistoriallinen kierros sopii kaikille vakaumuksesta riippumatta
Kivelä puhuu tarkoituksella oppimistavoitteesta, sillä hän on laatinut kotikirkkokierroksille opetussuunnitelman koulu- ja lähetystyön pastori Paulus Pikkaraisen kanssa.
– Kierros ei ole sellainen, että tule ja katso mitä tapahtuu, vaan meillä on oikein paperille kirjoitettu opetussuunnitelma. Välillä käymme myös kouluilla opettajanhuoneissa kertomassa, mikä tämä on.
Kotikirkkokierrokset on haluttu pitää luonteeltaan kulttuurihistoriallisina, jotta ne sopisivat kaikille, myös elämänkatsomustiedon opiskelijoille.
– Olemme nähneet tärkeäksi, että kaikki tutustuvat oman kotiseudun pyhään paikkaan ja oppivat kunnioittamaan sitä. Varmasti myös kirkkoon kuulumattomille tulee tilanteita, että joutuvat joissain tilaisuudessa kirkossa käymään, esimerkiksi häissä tai hautajaisissa.
Seurakunta kustantaa koululaisten bussikuljetukset
Kempeleessä on paljon kouluja ja koululaisia. Tänä vuonna kotikirkkokierrokselle osallistuu 41 ryhmää eli yhteensä lähes tuhat lasta. Seurakunta mahdollistaa pitempimatkalaisten osallistumisen kustantamalla bussikuljetukset.
– Budjetoimme bussit, järjestämme bussikuljetuksen aikataulut ja ilmoitamme, mihin aikaan pitää olla valmiina lähtöön. Meilläkin on tehty säästöjä seurakunnassa, mutta olemme päättäneet, että kirkkokierroksista ei nyt tingitä vaan niitä priorisoidaan, Saija Kivelä kertoo.
Vain rippikoulun käynyt sai juoda kahvia
Ylikylän koulun kaksikymmentäyksi kuudesluokkalaista ja opettaja laskeutuvat bussista Kempeleen kirkonmäelle. Koululaiset asettuvat parijonoon ja kotikirkkokierros alkaa.
Hyvää päivää, tervehtivät pappi ja lastenohjaaja jäähyväiskappelin viereisessä kerhohuoneessa. Hyvää päivää, remauttavat lapset yhteen ääneen – tätä on koulussa varmasti harjoiteltu.
Katsomme seinälle heijastettuja kuvia vanhasta kirkosta ja kuulemme kertomuksia vanhan ajan kirkonkäynnistä.
Jumalanpalveluksiin oli pakko osallistua, myöhästymisestä saattoi saada sakkoja. Miesten piti ottaa hattu pois päästä ja naisten peittää päänsä. Saarnoja oli neljä. Istua sai vain asemansa mukaisille penkeille. Rippikoulussa saattoi jäädä luokalleen. Vasta rippikoulun suorittanut pääsi naimisiin ja sai juoda kahvia kuten muutkin aikuiset.
Kahvijuttu saa kuulijoihin eloa. Seinälle heijastuu kuva rippikoulupojista vuodelta 1944. Ananastukka! Totta tosiaan, tummissa puvuissa alttarille polvistuvien poikien tukka on nykymuodikkaasti niskasta lyhyt ja päältä pitkä. Potan mukaan leikattu, joku tietää.
Ötököiden syömiä tapulihirsiä ja nuoria sankareita hautuumaalla
Ulko-ovella tulee vastaan toisen koulun kolmosluokkalaisia, joiden opettaja on tuttu ylikyläläisille.
– Jussi moi! Tuu takas meidän koululle! huutaa kuutoslainen jonon perältä.
Vanha kirkko tapuleineen on verkkoaidan sulkema. Tämän rastin opas on aiempina vuosina kiivennyt lasten kanssa tapuliin, mutta nyt hän esittelee ötököiden kaivertamaa seinähirren palaa. Vanhan kirkon hirret vaihdetaan ehjiin pala kerrallaan kovertamalla, jotta Mikael Toppeliuksen seinämaalaukset säilyisivät ehjinä.
Remontti kaikkineen kestää viisi vuotta, ja sen loppuessa nämä kuutosluokkalaiset ovat jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä.
Sankarihautojen väliin kävellään varovasti. Keitä ovat sankarit? Kuka löytää nuorimman tänne haudatun sankarin? 19-vuotiaan sotamiehen löytämiseen tarvitaan apua, sillä iän laskemisen matematiikka ei ole vielä hallussa. Keitä lotat olivat? Yhden lotankin muistolaatta löytyy sankarihautausmaalta.
Eteenpäin lähdettäessä opas vinkkaa pilven ja sydämen muotoiset hautakivet ja tuoreita hautoja. Kuutosluokkalaisia muistutetaan, että hautausmaalla liikkuessa täytyy antaa rauha niille, jotka tulevat sinne omaisiaan muistelemaan. Muualle haudattujen muistomerkillä opas sytyttää kynttilän koko ryhmän puolesta.
Ainakaan kahdeksan ryhmäläistä ei ole koskaan osallistunut hautajaisiin. Ei kun seitsemän:
– Minä olen ollut yksissä hautajaisissa. Olin vielä kärryissä. Nauramassa! lisää poika.
Opas kysyy, miksi hautausmaa on pelottava paikka.
– Koska täällä on zombeja!
Kuutosluokkalaiset eivät vaikuta kovin pelokkailta, joten opas vastaa itse.
– Hautausmaa muistuttaa meitä ihmisiä, ettemme saa olla täällä maan päällä jatkuvasti nauttimassa auringonpaisteesta.
Symbolien ihmettelyä ja 1500 piparkakkua
Pyhän Kolminaisuuden kirkossa ryhmää odottaa albaan ja stoolaan pukeutunut pastori. Ensin sytytetään lähetyskynttelikköön kynttilä ja sitten arvuutellaan lasimaalauksissa esiintyviä symboleita. Kala, aurinko, vettä, maapallo, puu, tähti, ihmisen naama, kukka, lehtiä, P, X, A, O, enkeli, kananmunia, sateenkaari, seppele, lintu.
Lapset kerääntyvät pastorin ympärille. Mitä symboli tarkoittaa?
– Symboleita ovat esimerkiksi kirjaimet. Lukutaidottomalle kirjaimetkin ovat vain viivoja.
Sakastissa liturgisten värien esittelyyn kuluu muutama minuutti, ja vihdoin tulee lupa siirtyä viimeiselle rastille.
– Saadaanko mehua ja piparia? kysyy valistunut oppilas.
Ja saahan niitä. Seurakunnan vapaaehtoiset ovat leiponeet puolentoista tuhatta piparia kotikirkkoviikkoa varten.
Rastioppaan kertauskysymykset jäävät tarjoilun varjoon, mutta opittu kenties palaa mieleen koulussa, sillä opettaja saa mukaansa syventäviä tehtäviä sisältävän paperin.
Koululaisille on opetettu hyviä käytöstapoja jo ennen hautausmaakasvatusta, sillä pois lähtiessä kajahtaa vielä yhteen ääneen:
– Kiitos!
Kuva: Raija Kurki. Kotikirkkokierroksen kävijät saavat katsella Kempeleen vanhan kirkon tapulia vain maasta käsin seuraavat viisi remonttivuotta.
Lue myös:
Lapset kutsuivat aikuiset öiseen kirkkoseikkailuun Haapajärvellä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.