”Kehitysvammaiset apusuntiot ovat iso ilo”

Taivalkosken kirkkovaltuustossa kolmatta kauttaan vaikuttavalle Ulla Majavalle, 53, kuuluminen kirkkoon on luonnollinen, turvaa antava asia.

– Seurakunta on peruspilari. Tässä ajassa on paljon pelkoa ja huolia. Monella arki murenee eri syistä. Itsekkyys ja ahneus ovat saaneet aivan liikaa valtaa. Haluan kirkkovaltuutettuna vaikuttaa siihen, että seurakunta tuo turvaa sekä lohtua mahdollisimman monen elämään, toteaa seurakuntansa kirkkoneuvostossakin istuva Majava.

Taivalkosken seurakunnassa toimii paljon vapaaehtoisia. Mukana on myös kehitysvammaisia, jotka toimivat muun muassa apusuntioina keräten jumalanpalveluksessa kolehdin sekä ojentaen virsikirjoja kirkkoon saapuville.

– On todella hienoa, että he ovat lähtenet mukaan toimintaan. Ilo asiasta on ehdottomasti molemminpuolinen. Heidän läsnäolonsa on madaltanut monen kynnystä saapua kirkkoon ja osallistua eri toimituksiin, Majava toteaa.

Hän kiittelee muitakin vapaaehtoisia.

– He tekevät tärkeää työtä. Seurakunta tarvitsee mahdollisimman monta tekijää.

Aito mielenkiinto ja avarakatseisuus auttavat luottamustehtävässä

Kirkkovaltuutetun tehtävä sopii Majavan mukaan kaikille. Kaiken pohjana on halu toimia seurakunnan ja seurakuntalaisen parhaaksi.

– Valtuutetun on oltava avarakatseinen ja huomioitava näkemyksiä laajasti. Asioista on myös oltava kiinnostunut. Mikäli valtuutettu vain käy kokouksissa ilman suurempaa mielenkiintoa tehtäväänsä kohtaan, ollaan väärillä raiteilla.

Majava ei innostu politiikan ja uskonnon yhdistämisestä. Vaalien aikaisen ehdokasasettelun hän silti hyväksyy.

– Vaalit hoituvat kätevästi puolueiden listojen avulla. Politiikka ja sen mukanaan tuomat kytkökset eivät silti kuulu seurakunnan päätösten tekoon. Meillä asia ei ole ollut ongelma, ryhmittymät tekevät yhdessä työtä seurakunnan hyväksi.

Naispappeuden vastustajan irtisanominen oli vaikea pala

Valtuustouransa vaikeimmaksi hetkeksi Majava nostaa työntekijän irtisanomisen.

– Kyseessä oli naispappeuden vastustamiseen liittyvä asia. Kun päädyimme lopulta irtisanomiseen, oli se rankka paikka.

– Kova päätös oli myös panostaa seurakuntatalomme laajennukseen ja peruskorjaukseen. Projekti eteni lopulta erittäin hyvin.

– Onnistuneen remontin lisäksi mieltäni lämmitti Oulun hiippakuntajuhlien järjestäminen seurakunnassamme. Se yhdisti niin seurakunnan työntekijöitä, luottamushenkilöitä kuin vapaaehtoisia.

Raha on tiukassa

Kuluvan valtuustokauden suurimmaksi haasteeksi Majava mainitsee talouden. Raha on pienessä seurakunnassa tiukassa.

– Väki vähenee jatkuvasti, mikä tietää verotulojen pienenemistä. Rahan käytössä on oltava erittäin huolellinen.

– Aika näyttää tulemmeko jossain vaiheessa keskustelemaan syvemmästä yhteistyöstä jonkun toisen seurakunnan kanssa. Tällä hetkellä seuraamme kirkon päätöksiä, aktiivisia yhdistymispyrkimyksiä ei ole. Teemme toki silti monenlaista yhteistyötä ainakin rovastikuntamme seurakuntien kanssa, Ulla Majava sanoo.

Kuva: Ulla Majavan kotialbumi.

Edellinen artikkeliKielellä on väliä
Seuraava artikkeliKuopion piispa Jari Jolkkonen toivoo varhaisnuorisotyöhön uutta kipinää

Ei näytettäviä viestejä