Ruumis makasi maassa kädet levällään kuin ristiinnaulittuna. Niin Katri Ylinen muisti, ja niin hän oli tarinan toistanut lukuisia kertoja.

Tarina kertoi nokialaisen kunnallispoliitikon Markku Mallatin surmasta vuonna 1996. Ruumiin löysivät pitkäperjantain aamuna Ylisen isä ja isoveli Ylisten kodin lähettyviltä.

Tekijä ei koskaan selvinnyt. Niinpä Nokialla alkoi liikkua toinen toistaan hurjempia teorioita, joiden avulla tapahtunutta yritettiin selittää.

Yhden niistä mukaan tekijät olivat saatananpalvojia, joiden toiminnasta nuorisotyötä tehnyt Mallat olisi saanut vihiä. Tämän tarinan tuolloin vasta viisivuotias Ylinenkin omaksui.

Mielikuvaa saattoi vahvistaa se, että ruumis löytyi juuri pitkäperjantaina, mutta saatananpalvojia pelättiin tuohon aikaan Nokialla muutoinkin. Kerrottiin, että metsästä olisi löytynyt puuhun naulattuja kissoja ja oravia. Kouluissa jaettiin nokialaisen evankelistan Riku Rinteen saatananpalvonnasta kirjoittamia kirjoja.

Ylinen oppi jo varhain, ettei pimeään metsään pidä mennä, sillä siellä vaanivat saatananpalvojat pitkissä nahkatakeissaan.

– Se oli käsitykseni siitä, miten maailma makaa. Että meidän kotikaupungissa nuoria riivaa saatana.

Se oli käsitykseni siitä, miten maailma makaa.
Että meidän kotikaupungissa nuoria riivaa saatana.

OMAN NAHKATAKKINSA Ylinen on asetellut siististi tuolin selkänojalle keskustakirjasto Oodin kahvilassa. Tämä oli yksi niistä paikoista, joissa hän työsti vastikään julkaistun tietokirjansa Saatanallinen paniikki (Kosmos) käsikirjoitusta. Pitkän nahkatakin hän osti Italiasta kesken projektin. Se tuntui aiheeseen sopivalta.

Kirjassaan Ylinen pyrkii selvittämään, mistä hänen ja monien muiden 1990-luvulla kasvaneiden lapsuutta sävyttäneessä pelossa oli kyse.

– Ajattelin, että olisi hauskaa tehdä faktantarkistus siitä, mikä oikeasti oli totta.

Totuuden löytääkseen Ylinen penkoi arkistoja, tutki oikeuden pöytäkirjoja, teki lukuisia tietopyyntöjä poliisille ja haastatteli kymmeniä saatananpalvontaan eri tavoin perehtyneitä ihmisiä: tutkijoita, poliiseja, toimittajia, pappeja, evankelistoja, saatananpalvojiksi epäiltyjä sekä nykysatanisteja.

Kävi ilmi, että moni asia oli mennyt toisin kuin Ylinen muisti tai luuli tietävänsä. Niin oli erityisesti Markku Mallatin kohdalla, joka Ylisen isän mukaan näytti löytyessään rauhalliselta. Kädet olivat rinnan päällä kuin nukkuvalla. Poliisilta Ylinen sai tietää, ettei tutkinnassa tullut ilmi mitään saatananpalvontaan viittaavaa.

Yksityiskohtien lisäksi Ylinen joutui kuitenkin korjaamaan käsitystään koko ilmiöstä, sen laajuudesta ja syistä.

– Ajattelin aluksi vähän kyynisesti, että siinä oli kyse kirkon sekoilusta. Tosiasiassa se oli paljon monimutkaisempi vyyhti, jossa oli mukana paljon useampia tekijöitä.

KUTEN MONET muutkin asiat myös saatananpalvonnan pelko tuli Suomeen rapakon takaa. Yhdysvalloissa se alkoi levitä 1980-luvulla. Tärkeä sytyke oli psykiatri Lawrence Pazderin ja hänen potilaansa Michelle Smithin yhdessä kirjoittama Michelle Remembers. Se kertoi Smithistä, joka terapiassa yllättäen muisti joutuneensa lapsuudessaan satanistikultin kaappaamaksi. Tarinan tueksi ei löytynyt todisteita, mutta se ei estänyt pelkoa leviämästä.

Suomeen ilmiö koukkasi Norjan kautta, missä 1990-luvun alkupuolella yritettiin polttaa tai poltettiin yhteensä kymmeniä kirkkoja.

– Tekijät olivat Norjan black metal -piirien eliittiä. He halusivat vaikuttaa mahdollisimman pelottavilta ja saada mediahuomiota hinnalla millä hyvällä. Teot tulkittiin satanistisiksi, vaikkei niillä välttämättä ollut mitään tekemistä satanismin kanssa.

Suomessa alettiin pelätä, että sama toistuisi täällä. Niin ei onneksi käynyt. Sen sijaan meillä alettiin kaataa hautakiviä. Ylisen kirjaan haastatteleman poliisin mukaan Suomessa tehtiin 1990-luvulla yli 250 rikosilmoitusta hautausmaavandalismista, eivätkä kaikki tapaukset todennäköisesti edes tulleet poliisin tietoon.

Vuonna 1994 kirkon AV-toimitus tuotti saatananpalvonnasta varoittavan lyhytelokuvan Saatana kutsuu minua. Siitä tuli hitti, jota esitettiin paitsi kouluissa myös televisiossa.

– Se oli kirkolta iso viestinnällinen teko.

1990-luvulla todella moni nuori oli todella yksin.

SAATTOI KÄYDÄ niin, että se, minkä tarkoituksena oli suojella nuoria saatananpalvonnalta, olikin synnyttämässä ilmiötä.

Kun Ylinen etsi netissä julkaisemallaan kyselylomakkeella muistoja saatananpalvonnasta, moni vastaaja mainitsi kirkon tuottaman elokuvan sekä Riku Rinteen. Kirjojen kirjoittamisen lisäksi Rinne vieraili puhumassa aiheesta kouluissa ympäri Suomen.

Osa vastaajista kertoi, että kirkon ja koulun valistustyön myötä saatananpalvonta alkoi vaikuttaa jännittävältä ja suorastaan kiinnostavalta.

Ylisen kirjassa Rinne kertoo pelänneensä eniten juuri sitä, että hänen kirjansa olisivat jollekin kimmokkeena saatananpalvontaan. Rinteen mukaan niin ei kuitenkaan onneksi
käynyt.

– Se on hänen totuutensa, ja hän sanoi sen hyvin painokkaasti, Ylinen toteaa.

Ylinen ajattelee, että Rinne sekä toinen 1990-luvulla saatananpalvonnasta paljon julkisesti puhuunt raumalainen opettaja Keijo Ahorinta olivat monessa kohdin väärässä – mutta monessa myös oikeassa.

Ylinen siteeraa uskontotieteilijä Tuomas Äystöä, jonka mukaan salaliittoteorioissa on yleensä mukana hieman totuutta. Totuuden ympärille luodaan sitten tulkinta, joka ei ole enää lainkaan totta.

– Rinne ja Ahorinta olivat oikeassa siinä, että 1990-luvulla todella moni nuori oli todella yksin. He myös tekivät etsivää nuorisotyötä ja saattoivat molemmat pelastaa jonkun nuoren hengen olemalla läsnä. Sitä täytyy arvostaa, vaikka osa väitteistä olisikin ollut huuruisia.

Ylinen uskoo, että laman syveneminen, sosiaalinen ja taloudellinen pahoinvointi, massatyöttömyys ja julkisen talouden leikkauksen lisäsivät merkittävästi nuorten pahoinvointia. Kun harrastuksiin ei ollut varaa, oli aikaa notkua hautausmailla potkimassa kiviä.

Samaan aikaan uusnoituus, new age -hengellisyys sekä karismaattinen herätyskristillisyys nousivat. Ylinenkin kävi lapsena Nokian kirkossa katsomassa, kuinka naapurissa asunut kirkkoherra Markku Koivisto kaatoi ihmisiä.

– Suomi oli paljon kristillisempi yhteiskunta siihen aikaan. Saatana oli sopiva vihollinen.

Tämä on sopiva aika siihen, että pyytämättään saa manaamisen lahjan.

KESKEN YLISEN kirjaprojektin saatana palasi suomalaiseen julkiseen keskusteluun yllättävää reittiä. Kesällä 2023 kaksi luterilaista pappia, Lea Kujanpää ja Eero Junkkaala, kertoivat julkisesti harjoittavansa pahojen henkien manaamista.

Ylinen yllättyi siitä, että kyse oli kirkon papeista, ei niinkään siitä, että Suomessa yhä manataan pahoja henkiä.

– En epäile yhtään, etteikö vapaissa suunnissa olisi harjoitettu manausta koko olemassaoloni ajan. Haastatteluja tehdessäni kuulin muun muassa teini-ikäisestä pojasta, josta oli manattu pois saatanaa, koska hän oli masturboinut. On aika hurjaa, mitä kaikkea nuorten kanssa on tehty. Se on varmasti aiheuttanut hurjaa pelkoa.

Tässä ajassa on Ylisen mielestä paljon samaa kuin 1990-luvussa. Elämme taloudellisesti ja poliittisesti epävarmaa, turvatontakin aikaa. Jälleen leikataan peruspalveluista ja nuorisotyöstä.

Siksi Ylistä ei yllätä, että jälleen Suomessa puhutaan saatanasta.

– Tämä on sopiva aika siihen, että pyytämättään saa tällaisen manaamisen lahjan. Toivoisin, että kirkko keskittäisi resurssinsa diakoniaan ja rakenteelliseen muutokseen, eikä siihen, että manataan yksittäisistä ihmisistä pahoja henkiä.

Kuka?

Katri Ylinen, 34
Tietokirjailija, viestintäasiantuntija
Juuri nyt jännitän kovasti kirjan julkaisua. Toivon, että se sekä viihdyttää että avaa uusia ajatuksia.
Asun kaksin koirani kanssa, mutta käyn aktiivisesti kumppanini Juhon jääkaapilla, sillä hän on niin hyvä kokki.
Rukoilen, että hallitusohjelman mukainen kirjojen arvonlisäveron korotus perutaan. On lyhytnäköistä nostaa kirjojen arvonlisäveroa ajassa, jossa nuorten lukutaidon taso heikkenee rajusti vuosi vuodelta.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä