Luontoretki läpi elämän –”Polvikipuisenakin voi nauttia luonnosta”
Raija Hentman, 75, aloitti vaeltamisen Etelä-Suomen metsäpoluilla ja Pohjolan tuntureilla lähes 50 vuotta sitten. Retkillä on syntynyt satoja herkullisia ruokareseptejä, jotka hän on koonnut myös kirjaksi. Ikää on kertynyt ja nivelrikkokin vaivaa, mutta Hentmanin vaellusinto on entisellään.
Kolumni: Surujen myötä elämään tuli myös vapautunut kiitollisuus
On lohdullista tietää, että vaikka moni elämämme kasvukohta on varmasti yltänyt jo täysikasvuisen puun mittaan, koskaan ei ole liian myöhäistä olla elämänsä asioiden kanssa vasta pieni taimi. Jumalan puutarhassa ei kysytä ikää. Jokaisella on lupa kasvaa, iästä ja elämänkohdasta riippumatta, Hanna Ekola kirjoittaa.
Kolumni: Reggaevaihde tekee polusta kevyemmän kulkea
En jaksa enää kysellä, etsiä syitä tai oikeutta olla olemassa. En jaksa enää hakea tukea ajatuksilleni. Ne saavat olla, olivatpa ne kuinka kierossa tahansa, Teemu Rinne kirjoittaa.
Elämäntaito: Kenen äänen kuulen, kun kerron elämäni tarinaa?
Jos vanhemmat ovat lapsina jääneet vaille riittävää empatiaa, rohkaisua, kohdatuksi tulemista ja hoivaa, heihin on voinut jäädä syvää tarvitsevuutta. Trauma- ja kriisiterapiaan erikoistuneen psykologin ja psykoterapeutin Aino Juusolan mukaan aivan tavallinen lapsi normaaleine tarpeineen saattaa tuntua tällaisen taustan omaavasta vanhemmasta vaativalta ja vaikealta – ja kierre jatkuu.
Talviretkeilystä voi riemuita myös pyörätuolilla
Liikeonnettomuudessa 30 vuotta sitten vammautunut Merja Leppälä nauttii omatoimisesta kelaamisesta esteettömissä retkikohteissa, kuten Puijon Ylä-Antikkalan laavulla. Aikoinaan onnettomuuspaikalla hän halusi kuolla. Nyt hän toivoo saavansa elää ainakin satavuotiaaksi.
Ohjaaja Aku Louhimies: Pimeys saa valon näkyväksi
Ohjaaja Aku Louhimies tuli julkisuudessa kivitetyksi ja tuomituksi tavalla, jota hän ei soisi kenellekään. Menneen mediamyrskyn jälkeen hän kokee kuitenkin olevansa onnellinen ja monin tavoin etuoikeutettu. Louhimiehen lapsuuden ateistikodissa kukaan ei kuulunut kirkkoon, mutta hän kävi silti kesäisin maalla pyhäkoulussa. Nykyään hänen ystäväpiiriinsä kuuluu useita pappeja, joiden tuki on ollut arvokasta raskaina hetkinä. Pääsiäisen sanoman Louhimies kiteyttää ytimekkäästi: Valoa kohti!
Kolumni: Missä olet, Jumala?
Valo karjasuojan ikkunassa on kuuran hämärtämää. Tulee mieleen Jumalan kirkkaus tässä elämässä. Se hohtaa meille keskimmäiseen ristinpuuhun naulitun, rikotun ihmisen läpi, Juha Tanska kirjoittaa.
Runoilija Pia Perkiölle usko on kuin villiniitty
Runoilija Pia Perkiön, 79, lapsuudessa pääsiäisajan keskiössä oli kiirastorstain messu. Läsnä oli kuitenkin pelko: Entä jos en elä riittävän vanhaksi päästäkseni itse ehtoollispöytään? Nyt ahdistus on helpottanut. Ehtoollispöytä on auki, ja uskosta on tullut luonnonniitty, josta huolehtii Jumala.
Elämäntaito: ADHD-diagnoosi toi itseymmärrystä ja iloa keski-ikään
Tiedostamaton neuroepätyypillisyys teki Katri Pekkalan elämästä myrskyisää. Diagnoosin saatuaan Pekkala ymmärsi, ettei olekaan hankala akka.
Kolumni: Sodan varjot ovat pitkät
Vänrikki Stoolin tarinat tapahtuvat pelottavan samanlaisina tänäänkin, Maija Paavilainen kirjoittaa.