Olimme tehneet pieniä korjaustöitä Äänekosken työpajalaisten kanssa Suolahden kirkossa. Silloinen pastorimme Marika Närhi ehdotti minulle kastepuun tekoa. Se oli hieno asia ja haaste. Halusin värimaailman sointuvan alttaritauluun ja käyttää luonnon materiaaleja. Mietin ideaa monta päivää.
Lopulta piirsin kastepuun yhdellä viivalla ja leikkasin sen kuviosahalla irti. Nostin puun pystyyn ja katsoin, sehän oli suunnilleen siinä. Taustamaisema tulee kirkon takana olevasta Suojärvestä, sen takana olevasta vuoresta ja auringon noususta. Minua on koskettanut paljon kastepuun sopiminen arvokkaaseen ympäristöön.
Pappani oli puuseppä, ja äitini hyvä piirtämään. Äitini oli ortodoksi. Isäni veli kuoli jäätyään kuorma-auton alle. Sain hänen kitaransa ollessani kymmenen. Musiikin lisäksi kädentaidot ovat olleet lapsesta asti mukana. Vuonna 2003 tein Yö saa odottaa -kappaleen. Kaksi viikkoa laulun tekemisen jälkeen isäni kuoli. Esitin sen hänen muistotilaisuudessaan.
OLEN ASUNUT näillä seuduilla lähes koko ikäni ja tehnyt työurani kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien parissa. Ensimmäisiä kertoja kävin Suolahden kirkossa 1980-luvulla Suojarinteellä työskennellessäni.
Vielä 1990-luvulla oli ennakkoluuloja, kaikki eivät hyväksyneet kehitysvammaisten esiintymistä kirkossa. Silloinen kehitysvammaistyön pappi Liisa Linnala piti heille kirkonmenoja ja hartauksia. Kehitysvammaiset odottivat kirkkopyhiä ja esiintymisiä kuin joulua. Meillä oli johtamani Rytmiset-kuoro, joka lauloi Finlandia-talollakin kahdesti. Pidimme valtakunnallisen kirkkopyhän Äänekosken kirkossa työskennellessäni kehitysvammaisten toimintakeskuksen johtajana.
KREETALLA HYVÄ ystäväni restauroi kreikkalaiskatolisia kirkkomaalauksia. Minulla on yksi hänen ikoninsa. Olen muutenkin tuonut niitä matkoilta ja tutustunut eri uskontoihin. Intialaiset ystäväni ovat kristittyjä, joita on siellä hyvin vähän. Yksi heistä pyysi minua siellä käydessäni mukaan kirkkoon 2006. Naiset istuivat oikealla, miehet vasemmalla puolella. Nuoria oli soittamassa viuluilla ja kitaroilla, meno oli aika vapaata. Toivoisin samaa rentoutta myös meille kirkonmenoihin.
Tyttäreni on naimisissa lähetyshiippakunnan pastori Jarno Gummeruksen kanssa. Heidän kaikilla lapsillaan on enkeleiden nimet. Olen käynyt joskus heidän tilaisuuksissaan. Ihmisillä pitäisi olla tarpeeksi viisautta suvaita toisiaan.
Kehitysvammaisia pitäisi viedä kirkkoon, ja kirkon tulisi mennä heidän luokseen. Heidän ilonsa on ollut minulle koskettavinta kirkossa.
