Kristillisdemokraattien kansanedustajat Jouko Jääskeläinen ja Leena Rauhala kysyvät kirjallisessa kysymyksessään, miten hallitus aikoo turvata vankien perusoikeuksiin kuuluvan oikeuden uskonnonharjoitukseen, jos vankilapastoreiden määrä vähenisi.
Vankilasielunhoidosta huolehtii valtionhallinto. Päätoimiset vankilapapit ovat kirkon virassa, mutta kuuluvat Rikosseuraamuslaitoksen alaisina vankilan henkilökuntaan.
Keskusteltu vankilasielunhoidon resursseista ja niihin liittyvistä säästötoimista on käyty vuodesta 2012. Tähän liittyen on harkittu vankilapappien virkojen lakkauttamista ja virkoja on jätetty täyttämättä.
Kirkolla tai seurakunnilla ei ole mahdollisuuksia palkata työntekijöikseen pappeja, jotka tekisivät vain vankilatyötä. Jääskeläisen ja Rauhalan mukaan tämä on herättänyt huolen siitä, että vankilapappien ulkoistaminen merkitsee perinteisen vankilasielunhoitotyön loppumista ja pappien työ vankiloissa muuttuu vierailuluonteiseksi.
Kansanedustajat toteavat, että vankilapapit työskentelevät jo tällä hetkellä vähäisellä miehityksellä. Vankiloissa työskentelee 15 päätoimista vankilapappia. Enimmillään yhden vankilapapin vastuulla on jopa yli 300 vankia.
Rikosseuraamuslaitoksen ja evankelis-luterilaisen kirkon edustajista koostuva työryhmä selvittää vankien uskonnollista toimintaa ja hengellisen toiminnan tarpeita vankiloissa sekä kirkon ja valtion roolia palveluiden järjestämisessä.
Kansanedustajat kysyvät, onko hallitus tietoinen siitä, että vankilapastoreiden toiminta vähentää vapautuvien vankien riskiä ajautua uuteen rikoskierteeseen.