Aluksi Jumala teki avaruuspölystä maapallon. Sitten Jumala loi kaikki vedet, ja päätti laittaa elämän alkamaan meristä.
Jumala teki kaikki planktonit ja vesien otukset sekä kalat.
Varsinkin kalojen kanssa Jumala puuhaili miljoonia vuosia ja kehitteli erilaisia kalamalleja suunnittelija-enkelinsä kanssa. Valmiit kalat pantiin suurin koreihin.
Kun tuli aika päästää kalat vapauteen, taivaan saleissa huomattiin, että korien alimmaiset kalat olivat litistyneet.
– Harmillista, sanoi suunnittelija-enkeli. Hän aikoi heittää kalat tunkiolle.
– Malta mielesi, kalat voisivat olla pohjaeläjiä – esimerkkejä elämän sopeutuvaisuudesta, Jumala sanoi.
Niin syntyivät kampelat ja muut litteät vesien pohjilla viihtyvät kalat.
Kun puhutaan kampelasta, tarkoitetaan tavallisesti joko yleisintä nimilajia eli kampelaa (Platichthys flesus) tai punakampelaa (Pleuronectes platessa). Kumpikin on tärkeä ruokakala. Lisäksi Itämeressä tavataan kahta muutakin kampelalajia, piikkikampelaa ja harvinaisempaa hietakampelaa.
Suomessa kampelaa tavataan eniten Porvoon ja Porin välisellä merialueella, mutta kampeloita on myös Utsjoen Pulmankijärvessä. Kala sietää vähäsuolaista, jopa makeaa vettä. Kampela kuuluu oikeasilmäkampeloiden heimoon. Sen silmät sijaitsevat pääsääntöisesti oikealla kyljellä.
Kampelan maukasta lihaa käytetään Suomessa varsin vähän. Sitä vastoin Britanniassa punakampela on suositun fish and chips -annoksen raaka-aine.
Kampelan katseleminen vetää nöyräksi. Joskus elämä kohtelee meitä kaikkia samalla tavalla. Itse kukin meistä joutuu aika ajoin ahtaalle.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.