Yläasteikäinen Sari Vuorenoja kiinnostui käsin kirjoittamisesta ja yritti opetella kaunista käsialaa itse.
– Kun opiskelin askarruttajakoulutuksessa 1990-luvun lopulla, vierailimme Kankaanpään Taidekoulussa juuri silloin, kun tulevat kalligrafit harjoittelivat. Salissa oli keskittynyt tunnelma ja hiiren hiljaista. Ooh, pääsisinpä joskus tänne, ajattelin. Viiden vuoden kuluttua aloitin kalligrafiaopinnot Kankaanpäässä.
Länsi-Porin seurakunnan vs. seurakuntasihteerinä työskentelevälle Sari Vuorenojalle kalligrafiasta on tullut sekä rakas harrastus, että sivutoiminen työ. Toiminimiyritys on pian 10-vuotias.
Kalligrafia tarkoittaa taidekirjoitusta, kauniita, eri tyylisiä tai vapaan tyylin kirjaimia. Siinä on omat tarkatkin säännöstönsä.
– Siitä huolimatta jokaiselle muodostuu oma kädenjälki. Sillä ei ole myöskään merkitystä, vaikka arkikäsiala olisi millaisia harakanvarpaita. Kalligrafiaa voi oppia siitä huolimatta.
Vuorenojalla on vuosien varrella ollut sekä omia, että yhteisnäyttelyitä. Parhaillaan hän valmistautuu ensi vuonna juuri taidekoulun kalligrafien yhteisnäyttelyyn.
– Minulle kalligrafia antaa täydellisen keskittymisen hetken. Kaikki muu unohtuu.
VUORENOJA ON OPETTANUT kalligrafiaa Satakunnan eri opistoissa vajaat 20 vuotta. Opettaminen innostaa yhä uudestaan.
– Koen saavani siitä suurta iloa, kun näen oppilaiden edistyvän ja saavan onnistumisen kokemuksia. Haen aina sellaiset vaihtoehdot käyttöön, että kaikki onnistuvat – kukin omalla tasollaan.
Kalligrafiassa pääsee alkuun melko helposti, eikä siinä tarvita laajaa välinearsenaalia.
– Värejä ja materiaaleja on valtavasti, karsin niitä valmiiksi kurssille. Tärkeintä on oppia tekniikka kunnollisilla välineillä ja hyvällä paperilla. Sen jälkeen voi ottaa taiteellisia vapauksia.
Vuorenoja esittelee työtä, jossa varsinaista tekstiä ei ensi silmäyksellä meinaa erottaa.
– Kalligrafia on taidemuoto, jota voi käyttää monenlaiseen ilmaisuun. Teoksessa ei välttämättä teksti kulje riveittäin, vaan se itsessään voi muodostaa kuvan. Minulle teksti ja sen sisältö on tärkeää.
Vuorenojan suhde harrastukseensa on uteliaan innostunut. Koronapandemian iskiessä, hän hankki tekniikkaa, opetteli käyttämään ja alkoi pitää verkkokursseja. Muutenkin hän tutustuu uusiin asioihin mielenkiinnolla. Se on vienyt myös mielenkiintoisten materiaalien äärelle.
– Kirjoitan seurakuntamme kastettavien lasten nimet kastelintuihin, joiden materiaali on vaneria. Toisaalta olen tehnyt myös kaikenlaisia kylttejä esimerkiksi vanhojen latojen harmaantuneisiin lautoihin. Viimeisimpänä olen oppinut käyttämään piirtolevyä, jolloin teoksesta tulee digitaalinen.
Ilmoita asiavirheestä