Jokaisessa yrityksessä tiedetään, mitä on edustaminen. Seurakunnissa sana on lähes tuntematon ja herättää helposti ennakkoluuloja.
Seurakunnat eivät edusta. Ne osoittavat vieraanvaraisuutta tarjoamalla kahvia ja pullaa tai maksamalla vähävaraisen ystävyysseurakunnan kuoron esiintymiskulut.
Tampereen seurakuntayhtymän hallintojohtaja Jukka-Pekka Fabrin kertoo, että seurakunnalla on paljon yhteistyötä muun muassa kaupungin kanssa, mutta tapaamiset hoidetaan vuoroin kummankin tiloissa.
– Edustamiseen on tiukka linja, edes määrärahoja ei ole budjetissa. Ohjeistustakaan ei ole, ettei se antaisi väärää signaalia. Emme harrasta tarjoamisia ravintoloissa, vaan tapaamme arkisesti kahvin ääressä. Työmaakokouksen yhteydessä voidaan käydä henkilökuntaruokalassa syömässä, Fabrin sanoo.
Asenne on sama niin Helsingissä, Turussa, Seinäjoella kuin Lapinlahdellakin.
– Kun joku yritys kutsuu yhtymän edustajia sidosryhmätapaamiseen tai päinvastoin, vieraanvaraisuuden pitää olla kohtuullista. Sen pitää palvella seurakunnan tarkoituksia ja olla niin läpinäkyvää, ettei mitään epäilyksiä herää, sanoo Helsingin yhtymän hallintojohtaja Jussi Muhonen.
Esimerkiksi Lapinlahden kirkkoherran ja Lappeenrannan kirkkoherrojen vuotuiset edustustarjoomukset yhteistyökumppaneille ovat suuruudeltaan 300–500 euroa.
Lue aiheesta lisää vapaasti luettavissa olevasta
Kotimaa Pron jutusta.
Kuva: Matti Karppinen.