Usein kysytään: Jos Jumala on, millainen hän on? Kaikkein tyhjentävin vastaus lienee: Jumala on toisenlainen. Jo antiikissa eräs kreikkalainen filosofi väitti: Jos hevonen pystyisi kuvittelemaan jumalan, se kuvittelisi hänet hevosen näköiseksi.
Toisin sanoen: jo vuosituhansia on tahdottu esittää sitä samaa, mitä tänä päivänäkin. On tahdottu väittää, että usko Jumalaan ja Jumala-käsitys ovat syntyneet ihmisen mielen kuvitelmien pohjalta.
Tai toisaalta on esitetty, että kaikki se, mitä me pidämme Jumalana tai jumalallisena, onkin vain meidän omien toiveittemme heijastamista kuviteltuun tuonpuoleiseen todellisuuteen. Usko Jumalaan olisi siis vain ihmisen toiveen ja mielikuvituksen luomaa.
Mutta. Jumala on toisenlainen. Millainen on meidän toiveittemme jumala?
Meidän toiveittemme jumala ei ole pikkutarkka; hän katsoo meitä ja touhujamme läpi sormiensa.
Jumala, jonka Jeesus meille ilmoitti, näkee sydämemme salaisimpiinkin sopukoihin, tietää tunteemme ja ajatuksemme.
Meidän toiveittemme jumala palkitsee hyvät ja kostaa pahoille, ainakin niille, joita me pidämme pahoina.
Jeesus taas sanoi: ”Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin.” Ja sanoi hän näinkin: ”Minun taivaallinen Isäni on hyvä kiittämättömille ja pahoille.”
Meidän toiveittemme Jumala antaa meille oikeuden vihata ihmistä, joka tekee meille väärin. Hän antaa meidän riemuita: ”Kosto on suloinen!”
Jeesus sen sijaan sanoi: ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.”
Meidän toiveittemme Jumala täyttää meidän pienimmätkin rukouksemme.
Jeesus taas opetti rukoilemaan näin: ”Isä meidän, tapahtukoon sinun tahtosi!”
Jumala on toisenlainen, sillä hän ei olekaan meidän toiveittemme jumala.
Rukous
Isä meidän, joka olet taivaissa. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Amen
Virsi 389: Jumalan haltuun