Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaani Juhana Pohjola väittelee Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa pappisvihkimyksestä ja -virasta.
Väitöskirjan nimi on Kutsuminen, siunaaminen ja lähettäminen – Ordinaatiokaavojen käsitys pappisvihkimyksestä ja -virasta Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1963–2003.
Tutkimus selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ordinaatiokaavojen käsitystä pappisvihkimyksestä ja -virasta 1963 – 2003. Päälähteinä ovat Kirkollisten toimitusten kirjat T 1963, T 1984 ja T 2003. Tutkimus asetettiin liturgian historialliseen ja ekumeeniseen kontekstiin.
Ordinaatio käsitetään kutsusta, siunaamisesta ja lähettämisestä muodostuvaksi teologis-liturgis-juridiseksi prosessiksi, jossa vihittävä saa kolmiyhteiseltä Jumalalta kirkon kutsun kautta uuden ja pysyvän aseman sekä palvelutehtävän. Vihkimys antaa viran ja liittää vihityn osaksi papistoa. Vihittävä saa Raamatun sanan ja rukouksen kautta Pyhän Hengen lahjan ja uuden tehtävän sekä vastuun Jumalan edessä.
Papiksi vihkimistä ei ole ymmärretty demonstratiivisesti yksinomaan kutsun julkisena vahvistamisena vaan instrumentaalisena sakramentaalis-efektiivisenä toimena. Ordinaation keskuksessa on rukous ja kättenpäällepano.
Kaavoissa ei ole seurattu uutta ordinaatiotutkimusta eikä ekumeenista kehitystä, jossa viran antamisen formulan tai vihkijän lausuman siunauksen sijasta käytetään epikleettistä rukousta. T 2003:ssa on tehty teologisesti selkeä ero kertakaikkisen ordinaation ja esirukouksin tehtävänhoitoon saattelevan ja toistettavankin installaation välillä.
Viran kolmijako
Vihkimyskaavat ovat noudattaneet yleistä liturgista kehitystä, jossa liturgisten symbolien määrä kasvaa, seurakunnan läsnäolon merkitys vahvistuu ja toimitukset liitetään messuun. Pappisvirkaa on painotettu selvemmin jumalallisena säätämyksenä eikä yhteisestä pappeudesta johdettuna seurakunnallisena siirtämyksenä tehtävien hoitamiseksi. Kiistanalaista on ollut jumalallisesti asetetun viran suhde niin viranhaltijan sukupuoleen kuin viranhoidon tehtäviin.
Tutkimusajanjaksolla esillä oli viran kolmijako piispan, papin ja diakonian virkaan. Piispuuden merkitys vahvistuu Porvoon sopimuksen seurauksena. T 2003:ssa pappisvihkimyksen voi toimittaa ainoastaan piispa. T 2003 ilmenee kolmisäikeinen virkakäsitys, vaikka diakonian viran liittäminen yhdeksi vihkimysviraksi sisältää virkateologisia ongelmia.
Pappisviran ja -vihkimyksen sakramentaalinen ymmärrys vahvistui tutkimusaikana. Vihkimyksen armolahjaksi ymmärretään sekä virka että Pyhän Hengen vahvistus ja varustus vihitylle viranhoitoa varten. Pappeus on purkamaton ja uudelleen vihkiminen poissuljettu, vaikka virkaan valtuutuksesta voidaan paikalliskirkossa erottaa. Virka annetaan ordinaatiossa Jumalan trinitaarisen olemuksen mukaisesti. Ordinaatiossa Isä antaa luomansa ihmisen kaikkine lahjoineen, Kristus lahjoittaa oman virkansa ja Pyhä Henki pyhittää ja varustaa armolahjoillansa palvelutehtävää varten Jumalan eskatologisen kansan keskellä.
TM Juhana Pohjola väittelee 15.8. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Väitös kuuluu dogmatiikan alaan. Vastaväittäjänä on dosentti Jari Jolkkonen ja kustoksena on professori Pekka Kärkkäinen.