Vantaan Korsossa kasvanut Juha Luodeslampi näki lapsena, kuinka duunarit korjailivat iltapuhteikseen autoja. Lapset fiksasivat siinä rinnalla mopojaan ja polkupyöriään.

– Rakensin ensimmäisen tuulivoimalani 9-vuotiaana polkupyörän ja auton osista. Siinä oli teknisiä ongelmia, mutta se olisi voinut toimia. Tykkäsin ja tykkään lueskella, miten kaikki toimii, ja kokeilla sitten itse.

Luodeslampi kiinnostui tekniikan lisäksi historiasta, sosiaalisesta kehityksestä ja humanismista. Hänestä tuli pappi ja Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston asiantuntija. Intohimoinen suhde autoihin ja moottoreihin ei ole kuitenkaan kadonnut.

Tällä hetkellä Luodeslampi omistaa toistakymmentä vanhaa menopeliä, joita hän kunnostaa ja joilla hän ajelee kesäisin. Niitä on paitsi kotipihan varastossa myös parissa suvun autotallissa.

Juha Luodeslampi autotalliverstaallaan Vantaalla.
Kuva: Jukka Granström

”Teknologia kertoo, mikä kussakin ajassa on arvokasta”

Luodeslammen mukaan jokainen peruskoulun teknisen työn ja fysiikan tunneilla käynyt pystyy purkamaan ja kasaaman vanhan henkilöauton.

– Tuntuu, että teknologinen yleissivistys on ohentunut. Kun ei tiedetä, miten laitteet toimivat, kuvitellaan, että ne olisivat kauhean monimutkaisia.

Autoharrastuksessa tulee Luodeslammen mukaan vastaan paljon pseudotietoa ja tarinoita, jotka eivät pidä paikkaansa.

– Tekniikka on kuin mikä tahansa inhimillinen asia, ei pelkkää tekniikkaa vaan tulkintoja siitä. Esimerkiksi käsitys nykyautoista erityisen monimutkaisina laitteina ei ole totta.

Lisäoppia Luodeslampi on ammentanut 28 vuotta työväenopiston pienmoottorikurssilta, jossa hän on nähnyt ”mitä merkillisimpiä vehkeitä”. Lisäksi hän kuuluu pariin kerhoon.

– Aiemmin Suomi oli yhdistysten luvattu maa, mutta nyt väki niissä vanhenee ja harvenee. Yhteydet ja yhteisöllisyys ovat siirtyneet pitkälti nettiin. Siellä keskustellaan paljon myös kansainvälisesti.

Kerhot syntyivät Luodeslammen mukaan aikana, jolloin juurettomat sodan jälkeiset sukupolvet loivat kaupungeissa identiteettiään. 1960-luvulla yhä useampi tavallinen ihminen pystyi hankkimaan auton ja kerhot syntyivät tietyn automerkin ympärille. Oli koko kansan kuplavolkkarit ja keskiluokkaisten turvalliset Volvot.

– Teknologia kertoo, mikä kussakin ajassa on arvokasta. Muotoilu ja estetiikka sitten heijastelevat näitä aikakausien suuria ihanteita.

Kuvassa Messerschmitt KR 200 vm. 1955.
Kuva: Jukka Granström