Vuosikymmenten papintyö ei himmennä joulusaarnan tekemisen juhlavuutta. Siihen liittyy aina suuria tunteita ja ajankohtaisia kysymyksiä. Tärkeintä on kuitenkin sanoma Vapahtajan syntymästä.
Länsi-Turunmaan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Juho Kopperoinen viettää 25. jouluaan pappina. Hän myöntää, että joskus uusiutuminen on tuntunut vaikealta. Joulusaarna ei kuitenkaan ole pakkopullaa.
– Minusta joulun teksteissä on paljon sellaista, johon ihminen löytää liittymäkohtia. On kaipuuta johonkin, asetetaan tavoitteita. Joskus odotukset toteutuvat ja joskus eivät. Inhimillisen elämänvaiheiden sikermään sisältyy myös ilmoitus anteeksiantamuksesta.
Kopperoinen pohtii, että jouluun liittyy osin pakonomaistakin odotusta päästä juhlatunnelmaan. Myös tavallista suurempi kuulijoiden määrä tuntuu velvoittavalta.
– Liikkeellä on joukko erilaisia ihmisiä, jotka tuntevat, että tänä päivänä he haluavat tulla jouluevankeliumin äärelle. Ihmiset tulevat kirkkoon hartain odotuksin. Se on monelle tärkeä osa joulunviettoa. Pettymys on suuri, jos ei koe löytävänsä kaipaamaansa osaa joulun suuresta sanomasta.
Vähänkyron seurakunnan kirkkoherra Petri Hautala puolestaan löysi tänä vuonna näkökulman joulusaarnaan aamuyöstä unihorteessa.
– Heräsin yhtäkkiä kysymykseen, onko joulukirkko meille vain näytelmä, jonka me katsomme, vai olemmeko me oikeasti osallisina ja mukana joulun näytelmässä. Ampaisin pystyyn ja kirjoitin ajatuksen ylös, jotta voin työstää sitä eteenpäin. Itselleni tämä näkökulma on uusi.
Lue 18.12. ilmestyneestä Kotimaan joulunumerosta, miten Kopperoinen, Hautala ja Sotkamon seurakunnan kappalainen Antti Lankinen valmistautuvat joulusaarnaan.
Kuvassa Juho Kopperoinen Paraisten kirkossa. Pasi Leino.