Etelä-Karjalan rahasto on myöntänyt J. V. Snellman -mitalin rovasti, kirjailija Matti J. Kuroselle. Mitali myönnetään ihmisyyden sanoittamisesta ja ajattelun avartamisesta.

Perusteluissa todetaan, että Kuronen on urallaan toiminut lukuisissa luottamustoimissa ja tehtävissä, kuten mielenterveysseuran puheenjohtajana, seksuaaliterapeuttina ja parisuhdeneuvojana. Lisäksi hän on pitänyt aamuhartauksia Ylen Radio 1:ssä ja perustanut Lappeenrantaan Tuonen tupa -nimisen kahvilan, jossa keskustellaan kuolemasta.

Kuronen ei ole vierastanut myöskään alueellista vaikuttamista ja poliittista toimintaa. Hän on osallistunut Lappeenrannan kaupungin ja kulttuurin kehittämiseen toimien muun muassa Etelä-Karjalan liiton kulttuurityöryhmän puheenjohtajana. Kuronen oli lisäksi perustamassa poliittisesti sitoutumatonta kansalaisjärjestö MYÖ ry:tä, jonka edustajana hän toimi kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksessa.

Etelä-Karjalan rahaston tiedotteessa todetaan, että Kuronen koki vahvan yhteyden karjalaiseen identiteettinsä käydessään Lahdenpohjassa 1980-luvun alussa.

— Karjalainen identiteetti alkoi löytyä omasta sielustani. Minulla on karjalaiset geenit mutta niiden päälle on puettu karjalaisen meemit, tiedostamattomat matkimamme käyttäytymis- ja kokemismallit, joita kutsumme karjalaisuudeksi. Tätä karjalaisuutta kuvaa Topeliuksen teoksessa Maamme kirja esiintyvä luonnehdinta: ”Karjalainen on ikään kuin Suomen kansan päiväpuoli, avomielinen ja vilkas”, Kuronen kuvailee tiedotteessa.

Matti J. Kuronen on kääntänyt muun muassa Katekismuksen eteläkarjalaisten evakoiden murteelle. Teoksesta otettiin kuusi painosta. Kustantajan mukaan monet tilasivat useita kappaleita lahjoiksi perheenjäsenilleen ja sukulaisilleen. Tieto vahvisti, etteivät kaikki nykykarjalaiset asu Etelä-Karjalassa. Kirjassaan Ihmisen ääni Kuronen tiivistää oman suhteensa tähän maisemaan: ”Lappeenranta on minun tilani maailmassa. Minun asiani on elää omaa Lappeenrantaani omaksi Etelä-Karjalakseni, isieni ja lasteni maaksi. En voi jäädä siihen, mitä on ollut, enkä siihen, mitä ei enää ole. Voin olla vain siinä, mikä on ja tehdä sen, mitä ei vielä ole tehty.”