Marraskuussa julkistettu, nuorten ideoima isospankki on tuottanut ensimmäisen isosvaihdon. Raision seurakunnan nuorisotyönohjaaja Mika Tunturi etsi hiihtolomaviikon lasketteluriparille vahvistukseksi ylimääräistä isosta ja keksi etsiä sopivan nuoren isospankin kautta.
Sopiva isonen löytyi lopuksi läheltä Turun Henrikin seurakunnasta ja sattumalta hän oli Tunturille myös ennestään tuttu. Tunturilla on kuitenkin ajatus siitä, miten epäröivä työntekijä voi varmistua vaihtoisosen sopivuudesta.
– Kun isospankista löytyy kiinnostava isonen, voisi työntekijä olla yhteydessä nuoren seurakuntaan ja siihen työntekijään, joka hänet on kouluttanut. Hän voi hyvin luonnehtia tätä nuorta ja kertoa, millainen tyyppi hän on, Mika Tunturi ehdottaa.
Tunturi kertoo vaihtoisosen sopeutuneen leirille hyvin. Tärkeää on Tunturin mukaan vierailevan isosen ryhmäyttäminen ja että työntekijä pitää tästä vähän enemmän huolta kuin tavallisesti.
– Tämä vaatii sitä, että kysellään onko kaikki hyvin ja että omien isosten kanssa on etukäteen puhuttu ja sovittu että vierailija on tervetullut.
Hyvä tyyppi pärjää aina
Miika Tunturi arvioi myös, ettei vieraalta paikkakunnalta tulevalla isosella ole ongelmia leiriläisten kanssa. Hyvä tyyppi saa aina muodostettua suhteen leiriläisiin ja mikäli isonen tulee kauempaakin, voi se olla jopa mielenkiintoista kulttuurivaihtoa.
– Sanoisin, että isospankkiin hakeutuvilla isosilla on keskimäärin enemmän annettavaa kuin perusisosilla. Tällaiseen hakeutuu mukaan ihmisiä, joilla on rohkeutta, osaamista ja ymmärrystä siitä että pärjää. Silloin vaihtoisonen antaa paljon, hän tuo uusia tuulia, leikkejä ja sketsejäkin, Mika Tunturi sanoo.
Tunturin mukaan isospankin tärkein ansio on nuorille syntyvä kokemus isostoiminnan valtakunnallisuudesta. Parhaillaan suhteita syntyy myös työntekijöiden välille ja kirkko tiivistyy.
– Nuoret näkevät, että hyviä tyyppejä on muuallakin ja että muuallakin tehdään hengellistä työtä. Jos tänne Raisioon tulisi vaikka kuopiolainen isonen, en pitäisi mahdottomana että jossain kohtaa tehtäisiin bussimatka Kuopioon. Kyllä minustakin olisi kiva tutustua työntekijöihin, Tunturi maalailee.
Mika Tunturi kertoo ehdottaneensa kirkkoherralle, että vastaisuudessa Raision seurakuntaan otettaisiin yksi vaihtoisonen vuodessa. Vaikka seurakunnalla on hyvä isostuotanto ja leireillä on paljon isosia, aina on tilaa yhdelle vierailijalle.
– Yksi vuodessa voisi olla hyvä tahti, ja luulen että tämä hiihtoloma-aika on hyvä aika vuodesta. Siinähän tulee jo vaikka kuinka paljon kulttuurivaihtoa vuosien saatossa.
Mika Tunturi rohkaisee muitakin työntekijöitä ottamaan edes yhden vaihtoisosen.
– Totta kai isospankkiin voi tulla hakemuksia, jotka voi mennä tosi mönkään. Mutta en usko, että yhden isosen kanssa pystyy pilaamaan ihan koko leiriä.
Isospankin taival on vasta alussa ja paljon kehitettävääkin vielä on. Tunturi toivoisi esimerkiksi, että prosessi olisi seurakunnalle vähän helpompi ja kevyempi.
Uudet käytännöt ihmetyttivät
Isosvaihtoon Raisioon lähtenyt Sara Ketovuori kertoo myös leirin sujuneen hyvin. Se, ettei tuntenut etukäteen juuri ketään, ei muodostunut ongelmaksi.
– Vieraan seurakunnan käytännöt aiheuttivat välillä ihmetystä. Mutta olen jo kerran vaihtanut seurakuntaa Henrikistä Sleylle, niin se oli jo tuttua että leikit ja laulut on erilaisia. Ei se ollut iso haitta.
Ketovuori arvelee, että vaihtoa helpotti seurakuntien läheisyys. Vaikka ei tunnettu etukäteen, oli kuitenkin paljon samanlaisia kokemuksia ja puhuttavaa.
– Ja me puhutaan samalla tavalla. Jossain Itä-Suomessa olisi ollut aika erilaista. Mutta kyllä mä voisin lähteä ihan tosielle puolelle Suomeakin, Sara Ketovuori pohtii.