Emerituspiispa Irja Askolan osakseen saamasta vihapuheesta on tehty aikanaan jopa pro gradu. Viimeisimmässä Askolan elämäkerrassa Sydänten piispa (Tammi 2022) vihapuheen raskaus nousee jälleen esiin.

Askolan jälkeen naisia on piispanvirkaan tullut kaksi: Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka vuonna 2019 ja Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen vuonna 2021.

Joko naisen piispuuteen on totuttu? Minkälaista palautetta he saavat kansalaisilta ja miten he sitä kestävät?

PALAUTETTA TULEE vähemmän kuin kuvittelin, Kaisamari Hintikka sanoo.

– Itsellä ja monella muullakin oli niin vahvasti mielessä, minkälaisen palautteen kohteeksi Irja joutui. Olin varustautunut johonkin sen kaltaiseen. Sitä ei koskaan tullut.

Hintikka arvelee, että ensimmäinen naispuolinen piispa on saanut niskaansa tunnereaktion. Hän itse ei jostain syystä ole vetänyt puoleensa aggressioita ja on myös valinnut yksityisemmän linjan piispan roolissaan.

– Semmoista palautetta, missä suoraan sanottaisiin, että sinun ei pitäisi olla koska olet nainen, tulee todella vähän.

Kansalaispalautetta Hintikka arvioi saavansa yleensä ehkä kerran kuussa. Toisinaan sitä myös ryöpsähtää, yleensä silloin kun hän on esiintynyt jossain. Joskus taas on vaikea tietää, mistä ryöpsähdys on lähtöisin.

Negatiivista palautetta Hintikalle tulee etenkin silloin, kun hän on esiintynyt kirkollisessa mediassa. Ei-kirkollisessa mediassa esiintymiset sen sijaan tuottavat pääsääntöisesti positiivista palautetta.

Palautteen antajista piispa on havainnut mielenkiintoisen piirteen.

– Sekä positiivisen että negatiivisen palautteen antajat vaikuttavat olevan lähes aina miehiä. Palaute kohdistuu yleensä johonkin yksittäiseen asiaan, mitä olen sanonut. Sitten kun minulle tulee palautetta seurakuntien tai yksittäisten pappien toiminnasta, palaute ei ole niin sukupuolisidonnaista.

HINTIKKA KERTOO lukevansa itse kaiken saamansa palautteen. Siihen on käytännön syy: luottamuksellisuus.

– Ihmiset eivät kirjoita, jos eivät voi luottaa siihen, että vain minä luen sähköpostini.

Palautteisiin hän vastaa silloin, kun niiden taustalla tuntuu olevan aito kysymys. Muuten kiukkuaan purkava palautteen antaja voi saada kuittauksen, että viesti on luettu.

– Harvoin tulee asiattomuuksia. Niihin en vastaa.

Johtavassa tehtävässä olevana Hintikka kokee velvollisuudekseen kestää erilaista palautetta.

– Konkreettinen positiivinen palaute on voimia antavaa. Negatiivisesta palautteesta ehkä alkuun jäin murehtimaan yksittäisiä asioita ja sitä, miksi ihmiset ymmärtävät väärin. Tänä päivänä en koe, että palaute veisi voimia. Olen oppinut jättämään sen pintakerrokseen.

MARI LEPPÄSELLÄ oli piispan virkaan astuessaan varsin selkeä käsitys piispan saamasta kansalaispalautteen määrästä. Hän oli ollut edeltäjänsä Turun arkkihiippakunnan piispan erityisavustajana ja mukana myös päivystämässä arkkipiispalle tulevia viestejä.

– Ajattelen, että yksi olennainen osa piispan viranhoitoa on yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen. On toivottavaa, että siitä saa myös palautetta, Leppänen sanoo.

Piispana Leppänen on valinnut julkisemman linjan kuin Kaisamari Hintikka. Hän on Helsingin Sanomien, Turun Sanomien ja Ylen kolumnisti. Kolumnit herättävät parhaimmillaan keskustelua, joka jatkuu lehdissä, somessa, sähköpostiviestein ja kasvotusten. Palautetta Leppänen saa myös oltuaan mukana jossain TV-ohjelmassa tai muussa mediassa sekä esimerkiksi seurakuntavierailujen jälkeen. Osa siitä on kiittävää, osa rohkaisevaa ja osa kriittistä.

– Aika tavallista on, että kolumnien jälkeen saan myös kritiikkiä siitä, miksi tekstini eivät ole hartauskirjoituksia, miksi en julista Jeesuksesta. Kolumni ei tietenkään ole hartauskirjoitus. Toivon, että osaisin käyttää annetun tilan viisaasti: liittyä ihmisten kokemuksiin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun, kirjoittaa ymmärrettävästi ja niin, että hengellisyys olisi pohjavire siinä, miten asioita lähestyn.

Leppänen arvostaa sitä, että saa palautetta. Palautteen antaminen kertoo hänestä myös sen antajan kyvystä osallistua keskusteluun.

PALAUTETTA TULEE sekä Leppäselle suoraan että erityisavustajan ja sihteerin kautta sähköpostitse, mutta myös yksityisviesteinä somekanavilta. Viikoittain saapuu perinteistä kirjepostia. Kaikkiin palautteisiin hän pyrkii avustajiensa avulla vastaamaan. Epäasiallisiin kuitenkaan ei.

– Keskustelukulttuurin kovenemisen huomaa siitä, että sosiaalisen median aikana olemme tottuneet aika rumaan ja loukkaavaan tekstiin. Tällainen palaute näkyy myös henkilökohtaisissa viesteissä. Pyrkimys on kuulla kriittinenkin palaute, mutta epäasialliset viestit jätämme omaan arvoonsa. Tottua sellaiseen ei saisi.

Palautetta näyttää Leppäsen mielestä myös tulevan masinoidusti. Lisäksi on palautetta, josta näkee, ettei lähettäjä voi hyvin.

– Ikävintä on palaute, joka on muodoltaan ystävällistä, mutta sisällöltään hengellisesti mitätöivää ja ilkeää. Tällaisen palautteen määrä on yllättänyt ja saa miettimään, miten me Jumalaan uskovat ihmiset toisiamme kohtelemme.

Pääasiassa Leppänen kokee kuitenkin saavansa rakentavaa palautetta.

– Ihmiset jakavat paljon myös elämäntarinoitaan ja avaavat oman hengellisen elämänsä matkaa, kokemuksiaan kirkosta ja kaipaustaan yhteyteen. Koen nämä luottamuksen osoituksena ja pyrin vastaamaan viesteihin edes lyhyesti.

Omaa jaksamistaan Leppänen hoitaa pitämällä huolta työn ja levon, arjen ja pyhän rytmistä.

– Vastapainoksi tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta sekä läheisten ja ystävien seuraa, hän toteaa.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!