Kansallisooppera tilasi rohkeasti uutuusoopperan hevimiehiltä. Maailmankuulun Apocalyptica-sellohevibändin Perttu Kivilaakso ja Eicca Toppinen ottivat haasteen vastaan, Kivilaakso innokkaana oopperan rakastajana, Toppinen lajista kauemmaksi kulkeutuneena. Indigo sai kantaesityksensä perjantaina.
Libretosta eli jutun juonesta vastaa Sami Parkkinen. Lääkeyhtiö lanseeraa markkinoille psyykettä manipuloivan lääkkeen, joka pitkällä tähtäimellä mahdollistaa jopa kuolemattomuuden. Seitsemän vuoden jälkeen lääkkeen sivuvaikutukset tulevat esiin kauhistuttavalla tavalla: sitä nauttineet ihmiset ovat muuttuneet täriseviksi, kohta kuoleviksi hermokimpuiksi.
Ihmiset voisi pelastaa viemällä lääketestin loppuun, psyyken Indigo-tilaan asti. Alkuperäiset kehittäjät kokoontuvat yhteen, kun ihmisiä kuolee tuhansittain. Ratkaisua ja ratkaisijaa etsitään oopperalle tyypillisten ihmissuhdekiemuroiden maustamana.
Indigo-tilaa tavoiteltaessa siirrytään toisiin maisemiin: Ihmisen mielen sisälle. Parkkinen on kuvitellut muutamia ratkaisuja, mitä tajunnan tiedostamattomissa tiloissa voisi tapahtua ja missä ollaan, kun ihminen on kuollut.
Indigo kulkee rockin ja romanttisen oopperan sekoituksena hyvällä sykkeellä, myös yleisön siinä pitäen. Loppukohtauksessa juonen kehittelyn heikkoudet vievät terän aiemmalta oopperalliselta lumolta. Edes ohjaaja Vilppu Kiljunen, tai taiteellisesti huippusuoritukset tehneet Marjukka Tepponen tai Markus Nykänen eivät pysty loppua antikliimaksilta pelastamaan.
Ihminen haluaa hallita elämää ja kuolemaa, mutta ei kuitenkaan pysty siihen. Indigossa mitään vastausta ei tarjota, vaikka jotain yritetään.
Kansallisoopperan riskinotto kannatti silti. Indigo saa varmasti uudet ihmiset kiinnostuman oopperasta, ja kunnon porttiteorian tavoin tänään nauttimaan Indigon, huomenna Puccinin
Mimin.
Yle Teema esittää oopperan suorana 30.1. Oopperan johtaa sen orkesterille ja kuorolle sovittanut kapellimestari Jaakko Kuusisto.
Kotimaa arvioi oopperan 28.1. lehdessä.
Kuva: Sakari Viika. Indigo-ooppera on visuaalisesti näyttävä teos. Carlin (Christian Juslin) mielen sisällä nautitaan Sampo Pyhälän lavastus- ja videosuunnittelusta.