Kanttorin tytär ja kanttori itsekin, Sirkka Häkli Varkaudesta, hoiteli kirkkomuusikon tehtäviä jo 14-vuotiaana. Elinikäisen oppimisen asenteella välttyy leipääntymiseltä, hän sanoo.
Kuka olet? Milloin jäät eläkkeelle? Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa?
Olen Sirkka Häkli (os.Toivanen) Varkaudesta. Lokakuun 1. päivänä 2014 päättyy työurani kirkon palveluksessa, kun jään eläkkeelle Varkauden seurakunnan kanttorin tehtävästä. Pian 40 vuotta kestänyt kanttorin urani alkoi heinäkuussa 1974.
Kerro lyhyesti itsestäsi ja työurastasi
Kotoisin olen Mikkelistä, syntyisin Suolahdesta. Synnyin Pyhän Henrikin muistopäivänä tammikuussa 1951. Musiikki on ollut vahvasti läsnä elämässäni lapsuudesta asti. Leo-isäni oli ammatiltaan kanttori ja musiikinopettaja. Itse soitin pianoa ja viulua ja nämä opintoni jatkuivat Helsingissä Sibelius Akatemiassa ammattiopintoina.
Heti opintojen jälkeen aloitin ensimmäisessä virkapaikassani Pertunmaan seurakunnan kanttorina. Viiden palveluvuoden jälkeen seurasivat Haukipudas, Utajärvi sekä Varkaus, jossa kanttoriuteni on jatkunut pian 16 vuotta.
Minkälainen koulutus sinulla on tehtävään? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämään?
Edellä kerrottujen opintojen ohella koen saaneeni paljon vaikutteita ja eväitä kanttorin ammattiin isäni työtä seuratessa sekä itse mukana ollen kirkkomusiikin tehtävissä nuorena Mikkelin Tuomiokirkkoseurakunnassa. Ensimmäisiä jumalanpalveluksia muistan hoitaneeni Heikki-veljeni kanssa 14-vuotiaana.
Sibelius Akatemian opettajiani Mirjam Heliniä, Tauno Äikäätä ja Harald Andersenia sekä Inkeri Siukosta muistan erityisellä kiitollisuudella. Viimeisenä muttei vähäisimpänä haluan kiittää Jumalaa saamastani luomislahjasta. Sen muistaminen tekee nöyräksi ja synnyttää halun toimia työssään lahjan arvon mukaisesti.
Koen, että elinikäisen oppimisen asenteella voi välttyä leipääntymiseltä kanttorin ammatin hoidossa. Henkilökohtaisten musiikillisten ja pedagogisten taitojen ylläpitäminen ja edistäminen antavat uutta intoa ja näkemystä työhön.
Mikä on ollut työurasi vaikein paikka?
Muistan nuorena kanttorina ja pienten lasten äitinä vaikean tilanteen, kun piti aloittaa Ystävä sä lapsien -virsi siunaustilaisuudessa, jossa oltiin saattamassa pientä vauvaa haudan äärellä.
Mikä oli erityisen mukavaa työssäsi?
Musisointi on mukavaa. Voin valita, miten tuotan musiikillisen ilmaisun virteen, liturgiseen musiikkiin, alkusoittoon jne. Itselleni tuottaa suurta iloa mahdollisuus käyttää työssäni musiikillista mielikuvitusta vapaasti. Näin säilyy tuoreus: ”Nyt päivitän tämän virren alkusoiton näin…”
Kuoron trimmauksessa luovalla otteella on hyvä maanitella ihmisäänestä vapautta, kauneutta ja hyvää sointia heittäytymällä hassuihinkin mielikuviin.
Millaiset muistot ovat jääneet vahvimpina mieleen?
Ihan vielä ei ole muistojen ja muisteloiden paras aika. Luulen, että muistot nousevat vasta sen jälkeen, kun työ on päättynyt ja itse on saanut vähän etäisyyttä. Nyt vielä työn viime metrit pitävät vahvasti otteessaan. Mielessä risteilevät edessä olevat työn haasteet: musiikkiviikko, rippikoulut…
Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?
Kanttorin työ on hyvin monipuolista musisointia eri instrumentein: urut, laulu, piano, kuorot. Luovuuden elementti on vahvasti mukana improvisoinnin myötä ja tuottaa suuresti iloa työhön. Kanttorina voin kohdata erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, palvella musiikilla, lohduttaa, ilahduttaa, opettaa. Lisäksi saan itse hiljentyä Jumalan sanan ja sakramenttien äärellä. Kirkkotilat ovat esteettisesti kauniita, mieltä kohottavia arkkitehtien luomuksia.
Sitten niistä huonommista puolista: Työajaton, viikonloppupainotteinen työ kuormittaa välillä jaksamisen äärirajoille. Työn suunnittelu ja kehittäminen sekä oman muusikkouden harjoittaminen jää liian vähälle.
Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?
Luonnossa tunnen saavani parasta ”elvytyshoitoa”. Järvenrantapolulla samoillessa, kesällä uiden saan nauttia luonnon tarjoamasta taidenäyttelystä. Vedenpinnan ja taivaan värien liikkeitä katsellessa mieli ja keho puhdistuvat. Marjastusaikana metsäluonto tarjoaa erinomaisen paikan hiljentyä ja uudistua.
Miten kirkko on muuttunut työssäoloaikanasi? Mihin suuntaan toivot sen ja oman työalasi kehittyvän jatkossa?
Toivon kirkon säilyttävän sen perustehtävän kirkkaana ja Jumalan sanan puhtaana. Toivon, että kirkossa julistetaan ja jaetaan sakramentteja oikein. Toivon, että sakraalitilojen tehtävästä nouseva arvokkuus säilyisi, ja tämä koskisi myös kirkossa esitettävää musiikkia.
Minkä viisauden tai elämänohjeen haluaisit jättää kirkossa työskenteleville?
Henkilökohtaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen (niin fyysisesti, henkisesti kuin hengellisestikin) on tärkeää työssä jaksamiselle. Työtä pitäisi tehdä hyvällä mielellä palvellen.
Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?
Muistan ensimmäisen virkapaikkana kirkkoherraa, nyt jo edesmennyttä Erkki Puukkoa lämmöllä. Hän oli myös palavasieluinen musiikkimies; laulaja, viulunsoittaja, J.S.Bachin musiikin ystävä. Monet duetot ja viulumusiikit olivat musiikillisia tuliaisia seurakunnan tilaisuuksiin.
Mitä harrastat? Mitä aiot tehdä eläkeläisenä?
Luonto, kulttuuri, musisointi ja radion kuuntelu ovat rakkaita harrastuksiani, joiden parissa varmasti jatkan myös eläkkeellä. Haaveilen lisäksi nuoruuden viulunsoittoharrastuksen elvyttämisestä…
Kuva: Krista Väisänen. Kuvassa Sirkka Häkli on Varkauden pääkirkon urkuparvella, jossa hän usein johtaa seurakuntakuoron harjoituksia ja esiintymisiä.