Juha Ailalla syttyi jo lapsuudessa ensikipinä hillojen tekemiseen.

– Meitä asui kolme sukupolvea samassa yhteisössä. Suurin merkitys oli isoäidilläni, Marjatta-mammalla, joka teki mehuja sekä hilloja. Seurasin usein mielenkiinnolla juuri hänen tekemisiään.

Innostus säilömistä kohtaan syttyi Ailalla jälleen tosimielessä parikymmentä vuotta sitten perheen muutettua Ikaalisiin. Nykyään hänen käsissään syntyy monenlaisia hilloja sekä marmeladeja. Hän näkee suurimman eron entisaikojen säilömiseen sokerin käytössä.

– Sokeria käytettiin silloin säilymisen vuoksi hyvin runsaasti. Nykyäänkin sokeria on paljon kaupassa myynnissä olevissa tuotteissa. Itse taas käytän sokeria selkeästi vähemmän.

Aila tekee vuosittain monia erilaisia hilloja. Eniten syntyy puna- ja mustaherukkahilloa.

– Haluan hillojen olevan voimakkaan makuisia, vähäinen sokeri mahdollistaa juuri tämän.

Voimakkaan makuisia hilloja on Ailan mukaan kätevä syödä lettujen lisäksi vaikkapa liharuokien tai jäätelön kanssa. Raaka-aineina hän käyttää monia luonnon antimia, kuten vaikkapa kurpitsaa.

– Tänä syksynä en ehtinyt kerätä pihlajanmarjoja, sillä tilhiparvi ehti ensin.

KÄYTETTÄVÄT RAAKA-AINEET Aila hankkii omasta puutarhasta sekä tuttavilta. Hän nauttii kehittäessään uusia hillosekoituksia.

– Yksi varsin tuore onnistunut kokeilu oli aronian, rommin ja vaniljan yhdistelmä. Hillon maku toi mieleen kirsikan, olin siihen tyytyväinen. Erikoisin marmeladi on ollut ruusunlehtimarmeladi. Sain siitä selvän palautteen, ettei tarvitse tehdä uudelleen. Loppu-
tulos maistui hajuvedeltä.

Oman käden jäljen nauttiminen maistuu hyvältä myös talvikelissä.

– Tuntuu hyvältä syödä hilloja sekä marmeladeja pakkassäässä, niiden nauttiminen niin arkena kuin juhlana lämmittää.

Juha Aila näkee työn ja harrastuksen kahtena täysin erilaisena asiana. Papin työn on ihmisten kohtaamista, puheiden kirjoittamista ja pitämistä. Sen tulos tulee yleensä näkyviin vasta myöhemmin.

– Työ tarvitsee vastapainoa, minulle sellaista on käsillä tekeminen, missä ajatukset irtautuvat työelämästä. Käsillä tehtäessä on myös lopputulos varsin nopeasti nähtävissä.

Aila kokee säilömisen olevan samalla yhteydenpitoa luomakuntaan.

– Osa kalastaa, marjastaa tai hoitaa puutarhaa, se on heidän yhteyttään luomakuntaan. Minun tapani on puutarhan hoitaminen ja siihen liittyen säilöminen. Toivon, että jokainen löytäisi oman tapansa olla yhteydessä luomakuntaan.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä