Suomi hellii kesämatkailijaa monilla pienillä helmillä. Maakuntamatkailua harjoittava voi päätyä tasokkaiden taide- ja kulttuurikokemusten äärelle suunnitellusti tai yllättävästä mielijohteesta tutuilta reiteiltä poiketessaan.
Yksi tasokas ja monikerroksinen kulttuurikohde on Valkeakosken Tarttilasta löytyvä Visavuori, jossa sijaitsee kuvanveistäjä Emil Wikströmin kultakautta henkivä taiteilijakoti ja ateljee. Tällä kertaa huomioni kiinnittyi kuitenkin erityisesti Wikströmin tyttärenpojan, armoitetun ja armottoman pilapiirtäjä Kari Suomalaisen esillä olevaan Sairas maailma -näyttelyyn. Sinne tänne piikkejään heittelevät työt tuntuivat ottavan aktiivisesti osaa useaan tänä päivänä kohahduttavaan keskusteluun ja saivat miettimään, missä menevät kritiikin ja maalittamisen rajat, mitkä alueet ovat leikinlaskun ulkopuolella, kuka saa nauraa ja kenelle.
YLITTÄMÄTTÖMÄÄN TAPAANSA Kari Suomalainen kertoi, että hänen tasoisiaan pilapiirtäjiä syntyy yksi viidessäsadassa vuodessa. Väite ei ole täysin tuulesta temmattu. Vuonna 1920 taiteilijaperheeseen syntynyt Suomalainen onnistui viisi vuosikymmentä kattaneen uransa aikana kiteyttämään monta murrosta, poliittista kriisiä, keskustelua ja kohua, jokaisen oman nerokkaan linssinsä lävitse. Draaman tajun puutteesta Suomalaista ei voida syyttää, monesta muusta asiasta kylläkin. Vaikka Suomalaisen taiteilijanimellä ”Kari” tekemät pilapiirrokset olivat suututtaneet ihmisiä 1950-luvulta asti, eikä hänen oma konservatiivinen maailmankuvansa jäänyt kenellekään epäselväksi, varsinaiseen myrskynsilmään Suomalainen joutui kuitenkin vasta 1990-luvun alussa. Karsaasti muuttuvaan eurooppalaiseen maisemaan suhtautunut Kari ruoti viimeisinä aikoinaan Helsingin Sanomissa loukkaavaan sävyyn Suomeen saapuneita somalipakolaisia eikä suostunut tinkimään linjastaan. Karkeiden stereotypioiden ja rasistisen populismin varaan laskevat työt herättivät keskustelua jopa siitä, täyttävätkö ne kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkit. Lopulta ikääntynyt ja turhan ilkeäksi käynyt pilapiirtäjä päätti erota Helsingin Sanomista. Yksi aikakausi oli päättynyt.
VISAVUOREN KARI-PAVILJONGIN Sairas maailma -näyttely tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen Karin pilapiirroksiin, vaikka kaikkein provosoivimmat työt loistavatkin poissaolollaan. Ehkä lempeä sensurointi on viisas ratkaisu, sillä nyt Karin ilmeinen lahjakkuus ja tiivistämisen taito pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Hämmästyttävää taitoa osoittavat Karin henkilökuvat, jotka pikaisesti katsottuna saattavat näyttää ”töherryksiltä”, mutta jotka todella kätkevät sisälleen kohteensa olemuksen. Herkullisina esimerkkeinä tästä karikatyrisoinnin taidosta ovat esimerkiksi Arvo Salo, Matti Kekkonen ja John Vikström. Arkkipiispa Vikströmin lisäksi uskonasioita huomioidaan muutenkin. Liikuttava on esimerkiksi kuvaus älyköistä, jotka pohtivat Jumalan olemassaoloa Jumalan kämmenellä istuessaan.
Kahdeksan tuhannen pilapiirroksen joukosta valittu kattaus pitää sisällään niin päivänpolttavaa poliittista satiiria kuin syvää herkkyyttä osoittavia piirrosmuotoisia henkilökuvia. Esimerkiksi Jean Sibeliuksen kuoleman jälkeen piirretty Symposium-jäljitelmä Jälleen yhdessä tiivistää muutamalla viivalla kultakauden taiteilijoiden siirtymisen tuonilmaisiin pitopöytiin.
MITEN POLIITIKKOJA ja puolueita sitten saa kuvata? Kuinka paljon poliitikon henkilöllä, ulkoisella olemuksella ja habituksella on tekemistä hänen politiikkansa kanssa? Saako poliitikoille nauraa? Kari tarjoaa ilkikurisen peilinsä myös näille ajankohtaisaiheille. Soveliaisuuden rajoista tulee toki keskustella alati ja monet kysymykset ovat tapauskohtaisia. Sairas maailma -näyttely tarjoaa kuitenkin oivallisen johdatuksen siihen, miten valtaapitäviin on suhtauduttu kriittisesti ja terävällä huumorilla. Näyttely auttaa pohtimaan sananvapauden rajoja ja huumorin ehtoja myös tänä aikana.
Kari Suomalaisen ”Sairas maailma”-näyttely Visavuoren Kari-paviljongissa vuoden 2023 loppuun asti.