Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen kertoo Sanansaattajan lisälehden Extran (1/2016) laajassa Elina Takalan tekemässä henkilöhaastattelussa Yksi kirkas armon tähti riittää lapsuudestaan, uskosta, virsistä, kärsimyksestä sekä Jumalasta puhumisesta.
Huovisen lapsuudenkoti sijaitsi Malminkadulla, Saksalaisen koulun naapurissa. Siitä tuli Huovisenkin koulu. Kaikki miesopettajat koulussa eivät olleet lempeitä. Erityisen hyvin Huoviselle on jäänyt mieleen eräs ruotsintunti
– En muista, mitä erinomaista olin tehnyt. Opettaja otti minut luokan eteen korokkeelle, otti tukasta kiinni, heilutti päätäni laulun tahdissa, kun muut oppilaat lauloivat Mors lilla Olle i skogen gick, Huovinen muistelee Sanansaattajan Extrassa.
Haastattelussa todetaan koulun olleen vaativa, mutta Huovinen kuitenkin palasi sinne: samaa koulua ovat sittemmin käyneet tytär ja nyt tyttärentytär.
Huovinen arvioi haastattelussa suhdettaan omaan evankeliseen herätysliikkeeseensä. Hän kutsuu sitä vanhaksi äidin kodiksi, josta kasvoi aikuisena etäämmälle.
Herätysliikkeen kirkkosuhteen jännitteet heijastuivat myös Huovisen ihmissuhteisiin. Hän menetti joitakin evankelisia ystäviä. Nyt hän sanoo olevansa haikea ja utelias sen suhteen, mihin suuntaan Evankeliumiyhdistys kehittyy.
Työvuosinaan Huovinen oli tuottelias tutkija, kirjoittaja ja kirkonjohtaja. Tyyli ei ole muuttunut. Haastattelussa hän kertoo, ettei enää edes osaa laiskotella, vaikka nyt olisi tilaisuus. Toisaalta hän kokee innostumisen vastapainona myös mitättömyyttä ja tyhjyyttä.
– Usein olen epävarma siitä, olenko virkavuosinani saanut oikein mitään aikaan.
Kärsimyksestä puhuttaessa Huovinen toteaa sen yhdistävän ihmisiä. Häntä harmittaa ihmisten spontaani ensireaktio vaikeuksista kuullessaan: yritämme tyynnytellä ja sanoa, että kyllä se tästä paremmaksi muuttuu.
– Tekisi mieli kysyä, että mistä helvetistä sinä sen tiedät, Huovinen sanoo.
– Tiikeriä on uskallettava katsoa silmästä silmään.
Entä Jumala? Huovinen on kirjoittanut paljon siitä, miten Hänestä pitäisi puhua.
Sanasaattajan toimittaja kysyi, epäileekö Eero Huovinen koskaan Jumalan olemassaoloa.
– En minä Jumalan olemassaoloa epäile, en sitä. Mutta sitä joskus pelkään, mitä hän ajattelee minusta.
Kuva: Matti Karppinen