Entisten muslimien ylläpitämässä Suomen ex-muslimit -blogissa kokemuksiaan hijabin eli huivin käytöstä kertovat sellaiset naiset, jotka ovat joutuneet pukeutumaan huiviin tahtomattaan.
Nimettömänä pysyttelevä kirjoittaja kertoo aloittaneessa huivin pitämisen noin neljävuotiaana isänsä vaatimuksesta.
”Joskus ulkona leikkiessään saatoin jättää huivin kotiin, mutta sekin loppui lyhyeen, kun isäni käski minua peittämään hiukseni aina ulos mennessäni. Syytä hän ei koskaan kertonut, sanoi vain, että olen jo iso tyttö ja niin isojen tyttöjen kuuluu tehdä. Tosiasiahan oli, että olin alle kymmenen vanha, enkä siis todellakaan tarpeeksi “iso” pukeutumaan hijabiin, joka on suuresti liitoksissa naisen seksuaalisuuteen, eikä siis missään nimessä lapselle kuuluva asia”, kirjoittaja kertoo.
Huivi sai kirjoittajan tuntemaan vihaa, sillä hän ei ymmärtänyt, miksi hänen piti pukeutua eri tavalla kuin hänen ystävänsä.
”Miksi minä en saa pukeutua vaaleanpunaiseen mekkoon ja sukkahousuihin, vaan minun on aina peitettävä koko vartaloni? Tuntui ahdistavalta olla niin erilainen ystävieni keskellä, mutta en uskaltanut pyytää vastauksia kysymyksiini. Olin huomannut, että isäni ei pidä kysymyksistä.”
Toisenlainen näkökulma hijabista -kirjoituksen lopussa kirjoittaja summaa kokemuksiaan:
”Jos jotain olen tähän asti elämässäni oppinut, niin sen, että mikään muu ei seksualisoi naista yhtä suuresti kuin hijab.”
Blogin kommentissa huivin käyttöä verrataan vanhoillislestadiolaisen liikkeen naisten meikkaamattomuuteen.
”Ajattelen, että hunnun käyttö, meikkaamatta jättäminen tai ehkäisemättömyys eivät itsessään tee naisesta alistettua tai alistunutta. Ne voivat olla osa hänen persoonaansa ja onnellista elämäänsä. Sen sijaan niiden opettaminen lapsille ja nuorille kadotukseen johtavina synteinä tai muuten huonoksi ihmiseksi tekevinä asioina on alistamista ja rikkoo ihmisen aitoa itsemääräämisoikeutta”, kommentoi nimimerkki Outi.
Lue myös: