Tampereen hiippakunnassa myös diakonit on kutsuttu synodaalikokoukseen. Diakonian virkaan vihityt osallistuvat myös ordinaatiokoulutukseen. Yrittääkö Tampere ennakoida uuden diakoniviran? Piispa Matti Repo vastaa.
Miksi Tampereen hiippakunta on ikään kuin omilla teillään diakonien vihkimysasiassa? Kirkkoon ollaan juuri saamassa diakonaatti eli diakonivirka? Miten Tampereen ”viritykset” sopivat tähän kokonaiskuvaan?
– Kirkkomme diakonaatin uudistuksessa on havaittavissa monen vuosikymmenen matkalta selvä suunta. Se osoittaa kohti diakonian virkaan vihkimisen vahvempaa ymmärtämistä. Se on koko kirkon yhteinen suunta, joka näkyy esimerkiksi Kirkollisten toimitusten kirjassa diakonian virkaan vihkimisen kaavassa: virkaan vihitään piispallisella kätten päälle panemisella ja rukouksella Pyhän Hengen lahjan saamiseksi. Vihittävälle puetaan stola. Näiltä osin vihkiminen on verrattavissa papiksi vihkimiseen.
– Tampereella on jo useamman vuoden ajan vihitty diakonit ja papit samassa messussa, toki kuitenkin erikseen, eri kysymyksillä ja eri rukouksella, koska kysymys on eri virasta. Meillä järjestetään myös diakonian virkaan vihittävien valmentautuminen ordinaatioon yhdessä papiksi vihittävien kanssa. Näin vahvistetaan virkaan vihittyjen omaa identiteettiä sekä keskinäistä kollegiaalisuutta. Synodaalikokoukseen kutsuminen on osa tätä kehitystä.
Synodaalikokouksen diakonit eivät ole vuodeksi 2017 suunnitellun diakoniviran edustajia kuin vain osaltaan. Kokeileeko Tampere etukäteen sitä mitä tuleman pitää?
– Lähdemme liikkeelle virkaan vihkimisestä, emme suoritetuista tutkinnoista tai olemassa olevista ammattiryhmistä. Kutsumme kokoukseen diakonian virkaan vihityt, jotka työskentelevät seurakunnassa, seurakuntayhtymässä tai kirkollisessa järjestössä. Noudatamme siinä samaa linjaa, jota Tampereella edellytetään myös diakonian virkaan vihkimisessä.
– Nyt ei oteta kantaa heihin, joita mahdollisesti tulevaisuudessa vihitään. Valitettavasti kirkon lainsäädännöstä on jo yli 20 vuotta puuttunut diakonian virkaan vihkiminen. Se poistettiin edellisessä suuressa uudistuksessa, ja hiippakunnat joutuvat nyt soveltamaan perinnettä sekä luomaan uutta. Tampereella sitä on tehty seuraten läheltä ekumeenista ja kansainvälistä diakonaatin uudistusta, johon meitä velvoittaa myös Porvoon sopimus.
Onko kutsu synodaalikokoukseen kannanotto diakonivirkaa koskevaan esitykseen?
– Emme tässä ota kantaa Diakonivirka-mietintöön, emme kirkkojärjestyksen pykäliin emmekä tuleviin synodaalikokouksiin. Diakonien kutsuminen synodaalikokoukseen 2016 on ideoitu ja valmistelut sitä varten käynnistetty jo hyvissä ajoin ennen kuin oli tietoa uusimman mietinnön sisällöstä.
– Tahdomme nyt vahvistaa virkaan vihittyjen yhteistyötä seurakunnissa. Kaikkien hiippakuntien yhteisessä synodaalikirjassa pohditaan sitä, mitä merkitsee olla luterilainen kirkko tänään. Pappien ja diakonien kutsuminen yhteen voi parhaimmillaan auttaa näkemään jumalanpalveluksen ja diakonian välisen yhteyden ja vahvistaa paikallisten seurakuntien missiota Jumalan rakkauden asialla.
Miten diakoniviran uudistus etenee tästä eteenpäin?
– Diakonaattiuudistus etenee omalla painollaan, kun kirkossa nähdään selvemmin virkaan vihkimisen merkitys ja vihittyjen virkojen keskinäinen yhteys sekä niiden kaikkien yhteys jumalanpalvelukseen. Valitettavasti diakonaattiuudistuksesta käytävää keskustelua hämmentää ajatus ammattiryhmien etujen vaalimisesta, ikään kuin Kristuksen kirkon palvelemisessa aina ja kaikkialla olisi ensi sijassa kysymys työntekijöiden asemasta ja keskinäisestä valtataistelusta.
Lue Tampereella diakonit kutsuttiin mukaan pappien kokoukseen