Vuoden vaihteen jälkeen Kärkölä, Padasjoki ja Kuhmoinen kuuluvat jälleen kappeleina ikivanhaan emäseurakuntaansa.
Neljän seurakunnan yhteen meno avaa uusia näkymiä valtakunnalliseen liitoskeskusteluun. Kuhmoisten ja Padasjoen seurakunnat liittyvät nimittäin kappeliseurakunnaksi Hollolaan, vaikka yhteinen maaraja puuttuu. Menettelytapa on lajissaan maan ensimmäinen, mutta kirkkolain mukaan mahdollinen.
– Kun seurakunta tekee aloitteen vapaaehtoisesta liitoksesta, alueen ei tarvitse olla yhtenäinen, kunhan ratkaisu on toiminnan, hallinnon ja talouden kannalta tarkoituksenmukainen, selventää projektipäällikkö Terhi Jormakka kirkkohallituksen seurakuntarakenteiden kehittämishankkeesta.
– Sen sijaan, jos liitos tapahtuu kuntaliitoksen myötä, kuntarakennelaki edellyttää pääsääntöisesti yhtenäistä maa-aluetta.
Jormakan mukaan Hollolan seurakunta tulee olemaan eteläisen Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen laaja.
– Pohjoisessa kyllä on pinta-alaltaan isompiakin seurakuntia.
Kauppa, kirjasto ja koulu ovat sulkeneet ovensa – seurakunta toimii yhä
Kuhmoisissa seurakuntalaiset suhtautuvat liitokseen tyynellä ja odottavalla mielellä. Poikkesimme marraskuisena arki-iltana Mirjam Kauppisen kotiin, missä diakoni Tarja Vesikallio piti kyläläisille päivätuokiota.
Kauppisen ikkunasta loisti valo hämärtyvään iltaan. Iloinen puheensorina kuului rappusille asti.
Monesta muusta talosta Kuhmoisten Ruolahdella valot ovatkin sammuneet. Ennen niin vilkas kyläkunta Päijänteen rannalla on taantunut lähinnä kesänviettopaikaksi.
– Kylän alueella asuu vakituisesti vain viisi lapsiperhettä, laskee Kauppinen.
Talon emäntä on laittanut pöydän nätiksi. Paikalla on kymmenkunta ikäihmistä lähikyliltä. Tilaisuus pidetään kerran kuussa vuoronperään eri kodeissa.
Kahvinjuonnin lomassa vaihtuvat kuulumiset, sillä muita naapurustoa koolle tuovia tapahtumia ei juuri ole. Kauppa, kirjasto ja koulu ovat sulkeneet ajat sitten ovensa.
– Seurakunta sentään pitää meistä huolta järjestäen toimintaa. Sellaiset, jotka eivät muuten pääse kodeistaan liikkeelle, tuodaan taksilla paikalle, kiittää eläkeläinen Timo Hakala.
”Liitos ei haittaa jos Tarja pysyy”
Tällä kertaa Tarja Vesikallio ottaa puheeksi vuoden vaihteessa tapahtuvan seurakuntaliitoksen.
– Ensi vuonna nämäkin kylät kuuluvat Hollolan seurakuntaan. Onkos teistä joku joskus käynyt Hollolan kirkossa? kyselee hän kyläläisiltä.
Muutama käsi nousee. Täältä, Kuhmoisten perimmäiseltä perältä, on ”isolle kirkolle” matkaa pitkästi yli sata kilometriä. Ikääntyneet naapurukset kuitenkin arvelevat, ettei heidän tule käytyä Hollolassa kuin korkeintaan tutustumisretkellä.
Seurakunnallisten palveluiden he uskovat jatkuvan Padasjoen ja Kuhmoisten kappeliseurakunnassa kuten tähänkin asti.
– Liitos ei meitä haittaa, jos diakonimme Tarja säilyy ja jatkaa täällä työtään, sanovat päivätuokion osallistujat.
Viimeinen niitti: Kukaan ei hakenut kirkkoherraksi
Liitoksen kanssa ei ole viivytelty. Kuhmoisten ja Padasjoen seurakunnat tekivät yksimielisen liittymispäätöksen pikaisessa tahdissa. Neuvottelualoite syntyi Padasjoella, josta otettiin yhteyttä Kuhmoisiin viime vuodenvaiheessa.
– Liitosneuvottelut alkoivat sopivalla hetkellä, sanoo Kuhmoisten kirkkovaltuuston puheenjohtaja Seppo Unnaslahti.
Kuhmoisten seurakunta oli tehnyt peräjälkeen useita alijäämäisiä budjetteja. Väkimäärä on vähentynyt vanhusvoittoisessa seurakunnassa niin, että rippikouluryhmät eivät tahtoneet enää täyttyä.
– Viimeinen niitti oli, kun avoinna olleeseen kirkkoherran virkaan ei ollut hakijoita.
Alustavia tunnusteluja oli käyty aiemmin pohjoisen suuntaan, Jämsään päin. Ne neuvottelut eivät tuoneet tulosta, mutta etelän suunta sytytti kipinän roihuun. Suunta oli oikean tuntuinen.
Unnaslahti on kotiseutuneuvos ja innokas paikallishistorian tutkija. Hän sanoo, että seurakuntien liitos ei ole mikään uusi ja ihmeellinen asia aikojen saatossa.
– Kuhmoinen on liittynyt ja itsenäistynyt menneinä vuosisatoina useaan kertaan. Jo katolisista ajoista Kuhmoinen kuului Hollolan seurakuntaan, hän muistuttaa.
Asikkala jää itsenäiseksi saarekkeeksi
Samalla aikataululla Hollolaan liittyy Kärkölä, jossa liitospäätös oli niinikään yksimielinen. Kärkölästäkin tulee kappeliseurakunta.
– Liittyminen oli luonteva päätös, sillä meillä on ollut Hollolan kanssa läheiset välit seurakuntina jo ennestään, toteaa Kärkölän kirkkovaltuuston puheenjohtaja Päivi Aaltonen.
Kärkölä ja Hollola sijaitsevat vierekkäin, mutta Padasjoen ja Kuhmoisten kappelilla ei siis ole pätkääkään yhteistä rajapintaa tulevan emäseurakuntansa kanssa. Väliin jää Asikkala, joka sekin oli aluksi neuvotteluissa mukana.
– Mutta siihen se jäi, sanoo Asikkalan kirkkoherra Petri Tervo.
Luottamushenkilöiden yksituumaisella päätöksellä Asikkala tulee jäämään itsenäiseksi keskelle Hollolan seurakuntaa. Tervon mukaan tulevaisuus voi tuoda kuitenkin uudet paineet, sillä rakennusprojekteja ja muita rahanreikiä on luvassa.
Yhteistyössä saadaan ja annetaan
Hollolan seurakunnan näkövinkkelistä liitoskeskustelut sujuivat avoimessa ilmapiirissä.
– Olemme jo aiemmin Hämeenkosken seurakunnan kohdalla saaneet kokemusta siitä, mitä kappeli tuo tullessaan. Nytkin liitosneuvottelut antoivat vahvan luottamuksen hyvään yhteistyöhön, vakuuttaa Hollolan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Eila Iivari.
Mitä uudet kappelit tuovat ja saavat?
Päivi Aaltonen sanoo, että Kärkölä tuo yhteiseen pöytään rikkaan musiikkielämän ja pienen seurakunnan yhteistyövalmiuden.
Kuhmoisten seurakunnan komeat ja hyvin hoidetut perämetsät ovat käsite, ja niiden menetystä on joku seurakuntalainen voinut mielessään aprikoida.
– Ei mehtiä täältä mihinkään viedä, täällä ovat ja pysyvät, toteaa Seppo Unnaslahti.
Se, mitä Kuhmoinen ja muut yhteen liittyvät seurakunnat liitoksessa saavat, on byrokratian keventyminen ja liikkumavara niin työntekijäresurssien kuin muidenkin seurakunnallisten palveluiden suhteen. Nyt viranhaltijoita on pienissä työyhteisöissä vain muutamia.
– Lomitukset on ollut hankala järjestää, ja yhdenkin työntekijän sairausloma voi lamaannuttaa toimintaa pahan kerran, sanoo Unnaslahti.
Kappeliseurakunnilla tulee olemaan oma kappelineuvosto, joka päättää oman kulmakunnan käytännön asioista. Yhteiseen seurakuntaneuvostoon on liittyville seurakunnille varattu kiintiöpaikat seuraaviin vaaleihin saakka.
Kirkkovaltuutettu Taina Järvenpää Pihlajakosken kylältä edustaa Kuhmoisia ainakin kahden vuoden ajan Hollolan kirkkovaltuustossa. Sen jälkeen kaikki ehdokkaat valitaan suoralla vaalilla. Kuhmoisissa on toive, että oma edustus säilyisi jatkossakin. Se kuitenkin tarkoittaa, että väkimäärältään pieni kappeliseurakunta keskittää äänensä ja ylipäätään vaivautuu äänestämään.
– Valtuustossa aion tuoda esille pienten yhteisöjen toiminnan tärkeyttä, suunnittelee Järvenpää.
Seurakuntarakenteiden kehittämistyölle ei näy loppua
Kirkkohallituksen projekti seurakuntarakenteiden kehittämiseksi päättyy vuoden lopussa, mutta Terhi Jormakan mukaan työtä tällä saralla riittää.
– Jatkuvasti tulee seurakunnilta kyselyä eri yhteistyövaihtoehdoista.
Liitoksia on kuitenkin vireillä tällä hetkellä vähän, koska kuntapuolella liitosbuumi on mennyt ohitse.
– Vapaaehtoinen liitos on kuitenkin aina mahdollinen, muistuttaa Jormakka.
Toinen mahdollisuus on seurakuntayhtymän perustaminen.
– Mutta myös yhteistoiminnan kehittäminen jollakin osa-alueella toimii esimerkiksi yhteisiä virkoja perustamalla.
Hallinnon keventämiseen kohdistuu myös kapitulien katse.
– Vaikka mitään kriisiseurakuntamenettelyä ei ole, kapituli voi määrätä selvitysmiehen seurakuntaan. Kirkkohallituksella on myös oikeus suorittaa seurakunnassa erityistilintarkastus, jos tilanne on huono.
Jormakan mukaan toimenpiteiden avulla tuetaan pieniäkin seurakuntia pysymään elinvoimaisina.
Kuva: Päivi Ketolainen. Kuhmoisten seurakunnan väkeä koolla päivätuokiossa Mirjam Kauppisen kodissa diakoni Tarja Vesikallion johdolla.