Ennen hartaushetkeä kokeillaan istua hetki äänettöminä. Kuuleeko joku mistä pieni rapsuttava ääni syntyy? (Ohjaaja naputtaa pöydänpintaa kynällä tai rypistelee paperia nyrkissään.)

Onko sinusta hankalaa olla ihan hiljaa ja itseksesi? Monille se on vaikeaa. Ihminen tottuu pienestä pitäen niin monenlaiseen meluun. Varsinkin kaupungeissa sen huomaa selvemmin.

Illalla saattaisi muuten olla hiljaisempaa, mutta silloin ovat äänessä telkkari, radio, musiikkivehkeet ja tietokonepelit. Ei ole ihme, että hiljaisuus voi alkaa pelottaa ja tuntua vieraalta. Siihen ei ole tottunut.

Sanotaan, että ihminen seurustelee itsensä kanssa hiljaisuudessa. Kokeile joskus istua täydellisessä äänettömyydessä. Se auttaa sinua kuulemaan ja ymmärtämään enemmän. Hiljaisuus ei olekaan täydellinen, kuulet heikkoja ääniä, oman hengityksesi, tuulen huminan, kaukaa kantautuvia ääniä.

Sinä voit tehdä hiljaisuudestasi pyhän hetken. Ajattele ja rukoile, voit lukea tai katsella lasten raamatun kuvia. Luonnon kuunteleminen on myös hiljaisuudessa viipymistä. Luonnon äänet eivät ole keinotekoisesti tuotettuja, ne kertovat elämästä ja kasvusta, hiljaa.