Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen: ”Uskonto voi kutsua sovintoon tai se voi kutsua väkivaltaan”

Uskontojen ymmärtäminen on tärkeää maailmanpolitiikassa, sanoo Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen. | Kuva: Jukka Granström

Maailmanpolitiikassa uskonto ei ole yksityisasia eikä totisesti myöskään menneisyyden jäänne. Useissa maissa uskonto kietoutuu syvästi kansalliseen ja yhteisölliseen identiteettiin, toteaa maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.

1 Voiko uskonto toimia rauhanrakentamisen välineenä vai onko se konfliktien lähde?

– Se on molempia, ja siksi se on niin vaikuttava voima. Se voi kutsua sovintoon tai kutsua väkivaltaan. Ylipäätänsä uskontojen ymmärtäminen on tärkeää maailmanpolitiikassa, mikä täällä maallistuneessa lännessä saattaa helposti unohtua.

– Useassakin konfliktissa uskonnolliset johtajat ovat olleet avainasemassa, kun on tehty sovintoa. Perun totuuskomissiossa uskonnolliset johtajat olivat aktiivisesti mukana. Suomalaisten parhaiten tuntema esimerkki lienee Etelä-Afrikka, jossa arkkipiispa Desmond Tutulla oli keskeinen rooli.

– Joissain tapauksissa uskonnollisten johtajien rooli on tosin myös lisännyt jännitteitä. Heillä on joskus taipumus korostaa sovintoa ja anteeksiantamista totuuden selvittämisen ja oikeuteen viemisen sijaan. Toisten mielestä silloin saatetaan edetä liian nopeasti, vaikka asioissa pitäisi edetä oikeudenmukaisesti kaikkien osapuolien kannalta. Myös YK:ssa on kiinnitetty huomiota uskontojen merkitykseen ja uskontodialogiin rauhanrakentamisen välineenä.

2 Mikä on uskontojen merkitys verrattuna muihin tekijöihin kuten kansallisiin intresseihin, talouteen tai valta-asemaan?

– Se vaihtelee suuresti tilanteen mukaan. Joissakin voi olla myös ensisijainen sytyke, mutta vaikka se ei olisikaan juurisyy, se voi vahvistaa merkityksiä. Uskonnot ovat tärkeitä ja niihin voi sisältyä yllätyksellisiä elementtejä. Esimerkiksi Israelissa juutalaisyhteisön sisällä on ortodoksijuutalaisia alueita, joissa vastustetaan Israelin hallituksen valloituspolitiikkaa.

– Teemme aika usein liian yksinkertaistavia tulkintoja. Esimerkiksi Iranin kohdalla helposti ylikorostetaan jakoa shiia- ja sunnimuslimeihin. Maan sisällä moni hallituksen myötäilijä taas korostaa, että Israelin ja Yhdysvaltojen uhka on ensisijainen määrittäjä maan ulkopolitiikalle.

3 Mitä esimerkkejä voisit nostaa esille uskontojen merkityksestä tällä hetkellä maailmanpolitiikassa?

– Uskonnon merkitys on noussut sekä USA:ssa että Venäjällä. Presidentti Trumpin kannatuspohjassa evankelikaalisella liikkeellä on suuri vaikutusvalta ulkopolitiikassa. Samoin presidentti Putin on käyttänyt uskontoa ja perinteisiä arvoja politiikkansa perusteluina. Siinä yhteydessä uskonnollinen retoriikka toimii tietysti liberaalia länttä vastaan. Suurvalloista Kiina on ehkä käyttänyt uskontoa vähiten politiikkansa perusteluna, vaikka toki sielläkin politiikassa on mukana esimerkiksi konfutselaista perinnettä.

– Intia esittäytyy mielellään maailmanpolitiikan näyttämöillä sekulaarina maana. Maa tekee myös yhteistyötä muslimienemmistöisen Saudi-Arabian kanssa ilman, että uskonnolla on merkittävää roolia. Mutta sen suhteessa Pakistaniin uskonnolla on suuri ja nimenomaan eroa korostava merkitys. Myös Intian sisäpolitiikassa hindulaisuudella on suuri merkitys. Pakistanin puolella uskonnolla on suuri merkitys myös sisäpolitiikassa, mutta se korostuu myös ulkopolitiikassa. Pakistan korostaa mielellään olevansa ainoa muslimimaa, jolla on käytössään ydinase.

– Israelin ja Palestiinan kysymyksessä uskonnolla on tietysti ilmeinen rooli, jota myös mielellään korostetaan konfliktin yhtenä perusteluna.

4 Mitä haasteita uskontojen ymmärtäminen asettaa kansainvälisille toimijoille, esimerkiksi diplomaateille ja kehitysyhteistyön tekijöille?

– Pohjimmiltaan kyse on vaikeudesta ymmärtää, mitä toiselle tarkoittaa pyhä ja pyhyys. Symbolien lukutaito on äärimmäisen tärkeää neuvotteluissa ja diplomatiassa. Oleellisia asioita saattaa jäädä huomaamatta, jos tuijottaa ainoastaan tekstejä. Toiselle pyhän asian kunnioittaminen avaa uusia mahdollisuuksia ja auttaa rakentamaan yhteistä ymmärrystä.

– Monien uskonnollisten näkemysten taustalla on samankaltaisia ajatuksia rauhanomaisesta yhdessäolosta ja inhimillisestä hyvätahtoisuudesta. Avoimesti toisiin uskontoihin tutustumalla voi löytyä paljon yhteistä. Tällaiset samankaltaiset tuntemukset ja ajatukset voivat luonnollisesti lähentää neuvotteluissa ja edistää tuloksiin pääsemistä.

5 Olet juuri julkaissut kirjan hakaristin historiasta. Miksi se kiinnostaa sinua?

– Hakaristin erilaiset merkitykset ja tulkinnat ovat kiinnostavia. Länsimaissa ja meillä Suomessa hakaristin merkitys on erilainen kuin esimerkiksi Intiassa.

– Monille juutalaisille hakaristi näyttäytyy tietysti Natsi-Saksan takia kammottavana symbolina. Saman aikaisesti se voi olla pyhän symboli monelle hindulle. Tässä on mielenkiintoista, että merkin tai symbolin ymmärtäminen jää vajaaksi, jos sitä ei osata tulkita uskonnollisesti oikein. Kun israelilaisten ja intialaisten tapaamisessa juutalaiset ja hindut keskustelivat asiasta, osa juutalaisista tunnusti, että hinduille hakaristi voi olla pyhä symboli.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliLuomakunta-sarjassa tavataan pikkutylli, jonka silmissä on Jumalan merkki
Seuraava artikkeliVirossa julistettiin autuaaksi Neuvostoliiton kommunistiviranomaisten vankeudessa tappama katolinen piispa Eduard Profittlich

Ei näytettäviä viestejä