Asumisen kalleus näkyy Helsingin seurakuntien diakoniatyössä. Helsingin seurakuntien diakoniatyön päällikön Kirsi Rantalan mukaan vuokra-asuntojonot vetävät huonosti eikä kalliista asunnosta pääse vaihtamaan edullisempaan. Rantalan mukaan asuminen syö leijonanosan asiakkaiden tuloista.
– Tämä tuo myös työssäkäyviä diakoniatyön avun piiriin. Liian iso asunto rajoittaa lisäksi toimeentulotuen saamista, Rantala sanoo.
Valtaosa diakonia-asiakkaista oli viime vuonna yksinasuvia sekä eläkkeellä tai muutoin työelämän ulkopuolella olevia. Monen helsinkiläisen elämässä sairaus ja köyhyys nivoutuvat yhteen. Apua haettiin eniten taloudellisiin vaikeuksiin, sairauteen ja ihmissuhdesolmuihin. Myös asumiseen liittyvät asiat olivat yleisesti keskustelujen aiheina samoin kuin hengelliset kysymykset. Usein ongelmana on tyhjä arki. Jos kuntouttavaan työtoimintaan pääsee, se on aina vain määräaikaista, ja toimettomuutta täytetään päihteillä.
Suuri avunsaajaryhmä on yksinhuoltajaperheet. Kallis asuminen kurittaa heidänkin talouttaan ja saattaa ajaa velkakierteeseen.
Helsingin seurakuntien diakoniatyöntekijöillä oli viime vuonna lähes 22 000 henkilökohtaista asiakaskontaktia. Määrä oli kasvanut edellisvuoden vastaavasta luvusta, joka oli 17 269.
Taloudellista apua annettiin viime vuonna noin 560 000 euroa. Vuonna 2012 apua annettiin 430 000 euroa. Summa koostuu muun muassa osto-osoituksista ruokakauppaan ja laskujen maksamisesta sekä kriisiavustuksista.
Herttoniemen seurakunnan ylläpitämässä Myllypuron elintarvikejakelussa kirjattiin 147 700 käyntiä. Seurakuntien edullisissa tai maksuttomissa ruokailuissa syötiin hieman yli 24 000 ateriaa.