Toimittaja Helena Petäistöllä on vanhoillislestadiolaiset sukujuuret. Tv-uran tehnyt nainen ei saanut lapsena katsoa televisiota. Uusimmassa kirjassaan hän valottaa Ranskan presidentin Emmanuel Macronin hengellistä taustaa, kirjoittaa Pirjo Wesaniemi Askel-lehdessä.
Helena Petäistöltä kysytään jatkuvasti kadulla ja raitiovaunussa, mitä sinne Ranskaan oikein kuuluu. Hänen oli pakko kirjoittaa kirja, sillä nyt sinne juuri kuuluukin. Elämäntyönsä televisiotoimittajana tehneen Helenan lapsuudenkodissa ei ollut televisiota. Vanhoillislestadiolainen kummitäti pelkäsi tytön joutuvan huonoille teille maailmalla.
Kun ranskalaisen elegantti Helena Petäistö vetää perässään rottinkista, isoilla pyörillä varustettua ”kauppakassia”, hän saa osakseen ihailevia katseita ja kysymyksiä, onko kärry tuotu Pariisista. Se on kyllä ostettu Helsingistä, mutta ehkä suomalaiset kantavat mieluummin muovikassejaan kuin luottavat kätevään apuvälineeseen.
Ensimmäinen juttu Ranskasta: kuolemantuomio poistettiin vihdoinkin
Olen juuri lukenut Helenan kirjoittaman kirjan Ranska, Macron ja minä (Otava 2017). Tukka pystyssä hämmästyin keväisten Ranskan presidentinvaalien jännittävistä käänteistä, koko ranskalaisen politiikan erikoispiirteistä ja historiasta. Kaikki tuntui olevan kuin eri planeetalta verrattuna meidän presidentinvaaleihimme. Kirjan kepeät ja hauskat yksityiskohdat tekevät aiheesta mielenkiintoisen, jopa niin jännittävän, ettei sitä malttaisi laskea käsistään. Mepä emme tienneet näistä käänteistä mitään. Ja juuri nyt olisi tärkeä tietää, mitä siellä tapahtuu. Helena teki hyvää työtä MTV:n uutisten kirjeenvaihtajana Pariisissa ja Brysselissä.
Helena kirjoitti ylioppilaaksi Oulun tyttölyseosta, joka oli Suomen toiseksi vanhin tyttölyseo. Opiskelemaan hän tuli Helsinkiin Kauppakorkeakouluun pääaineenaan markkinointi. Hän pääsi Pariisiin töihin, ja pesti jatkui viisi vuotta, sillä suomalaista pidettiin luotettavana ja erittäin kielitaitoisena. MTV:n uutiset tulivat, ja Helenaa pyydettiin tekemään juttuja Pariisista.
– Ensimmäinen juttuni oli se, että Ranska poisti viimeisenä Euroopan maana kuolemantuomion. Silloin valittiin Francois Mitterrand toiselle kaudelleen presidentiksi. Olen tuntenut ja haastatellut kaikki Ranskan presidentit Valéry Giscard d´Estaingista alkaen. Hänen toimikautensa loppui vuonna 1981. Yksi poikkeus on, en ole koskaan haastatellut oikukasta Nicolas Sarkozya.
Vanhoillislestadiolaisten seurat tulivat Petäistölle lapsena tutuksi
Vanhoillislestadiolaisia vaikutteita Helena sai isän puoleisesta suvustaan. Isä tosin oli irtautunut liikkeestä mennessään naimisiin ei-lestadiolaisen kanssa. Mutta Helenan kummitäti, isän sisko, oli hyvin uskovainen. He kunnioittivat toisiaan, ja Helena ymmärsi jo aivan pienenä, että täti vilpittömästi halusi hänen parastaan. Televisiota ei kotona kuitenkaan ollut, eikä tyttö pienenä käynyt elokuvissa eikä teatterissa.
– Kummitäti käytti minua seuroissa. Kesäisin vietin kaksi viikkoa isän vanhemmilla, ja silloin veisattiin. Seurat olivat isoja Oulun Rauhanyhdistyksellä. Oli jännittävää lapsena katsella parvekkeelta, kun ihmisiä tuli liikutukseen. Tajusin kummitätini hyvän tarkoituksen.
– Sitten hän näki minusta lehtikuvia jostain tilaisuuksista, ja minulla oli lasi kädessä. Hän huolestui, että joudun huonoille teille. Rauhoitin häntä, että olin aina liikkeellä autolla. Hän sanoi, että minulla oli kuvissa viinilasi, kun muilla oli mehulasi. Kerroin, että niissä muissa laseissa ei ollut ihan pelkkää puolukkamehua, Helena hymyilee muistoilleen.
Helenalle läheisin ihminen oli äidin isä, joka eli pitkän elämän 96-vuotiaaksi, loppuun asti uskomatta Jumalan olemassaoloon. Kaikki isovanhemmat ovat eläneet yli 90-vuotiaiksi. Helenan äiti täyttää seuraavaksi 90 vuotta.
– Ranskalaiset naiset lakkaavat täyttämästä, kun ovat 45-vuotiaita. Niitä syntymäpäiviä olen viettänyt jo monia, sanoo tämä iätön, rypytön ja hyvin nuorekas lady.
Ja kiitos kysymästä, Helena Petäistölle kuuluu hyvää. Hänen uusi elämänsä tarkoittaa pitkää kesäkautta ja vuodenvaihdetta Suomessa, ja räntäajat keväällä ja syksyllä Pariisin kodissa. Molempiin on hankittu kuntosalin kausikortit.
Macron halusi kasteelle vanhempien vastustuksesta huolimatta
Kun on lukenut Helena Petäistön kirjan, totisesti tietää, kuka on Ranskan uusi presidentti. Tällä hetkellä koko Euroopan kiistatta kiinnostavin poliitikko on Emmanuel Macron, läntisten demokratioiden nuorin, 39-vuotias johtaja. Hänestä odotetaan Euroopan uutta suunnan näyttäjää, eikä hänellä ole mitään sitä vastaan.
Emmanuelin vanhemmat olivat agnostikkoja eli eivät uskoneet Jumalaan. Poika kasvoi äidin äidin, Manetten, huomassa. Tarhan ja katolisen yksityiskoulun jälkeen hän meni iltapäiviksi ihanan isoäidin luo, joka juotti pojalle kaakaota Chopinin musiikin soidessa taustalla. He keskustelivat Ranskan kirjallisuudesta ja kaikesta tärkeästä. Isoäiti oli ollut opettaja ja rehtori, hänen harjaantunut silmänsä kertoi, että tämä poika on erityinen, ja sellainen hänestä totisesti tuli. Kaksikko oli ylivertainen, viisivuotiaana Emmanuel, tuttavallisemmin Manu, ilmoitti, että jää kokonaan Manetten luo.
Emmanuel ilmoitti 12-vuotiaana haluavansa kasteelle ja kummikseen isoäitinsä. Vanhemmat olivat järkyttyneitä, varsinkin isälle se on ollut kova paikka. Mutta mystiikka kiehtoi poikaa. Kaksi vuotta sitten hän osallistui jokakeväiseen Jeanne d`Arcin kunniaksi järjestettävään juhlaan ja puhui siellä kansanjoukoille. Orleansin neitsyt kuuli ääniä ja nousi Jumalan valitsemana englantilaisia vastaan.
Macron vietti nuorena välitunnit opettajainhuoneessa
Vielä Élysée-palatsin neuvonantaja-aikanaankin Emmanuel Macron puhui isoäitinsä kanssa joka päivä puhelimessa. Kun tuli suruviesti Manetten voinnin hiipumisesta, Macron jätti kaiken muun, ja isoäiti sai kuolla rakkaan Manunsa käsivarsille.
Ehkä tässä on myös avain siihen, että pikkuvanha ja ikäistään paljon kypsempi nuorukainen rakastui Brigitteen, jonka tytär oli hänen luokallaan. Brigitte oli opettaja samassa koulussa, jota Emmanuel kävi, mutta ei suoraan Emmanuelin opettaja. Poika vietti välitunnit opettajanhuoneessa keskustelemalla opettajien kanssa.
Helena näyttää The Economist -lehden kantta, jossa lukee ”Macronin missio”, lehden toisessa kannessa Macron kävelee vetten päällä ja vedestä sojottavat Theresa Mayn jalat, tekstinä ”Euroopan pelastaja”. Time-lehden kansitekstissä Macron on ”Euroopan seuraava johtaja”.
Ranskassa pohditaan Macronin suhdetta kristinuskoon. L’Express-lehden kansikuvajuttu otsikoidaan ”Macron, Jumala ja politiikka”, ja sisäsivulta löytyy kohua herättänyt kuva Macronin ensimmäisestä suuresta vaalikokouksesta, jossa hän päättää puheensa katsoen haltioituneena ylös käsivarret kohti taivasta kurkottaen.
”Macron näkee tehtäväkseen Euroopan pelastamisen”
Helena Petäistö on tavannut Emmanuel Macronin tämän ollessa talousministeri, ja kirjaa varten hän on ollut yhteydessä Macronin poliittisiin kummisetiin. Hän uskoo, että Macron näkee tehtäväkseen myös Euroopan pelastamisen nykyisestä pattitilanteesta. Sen eteen hän tekee valtavasti töitä. Hän ei laskelmoi seuraavasta presidenttikaudesta, hän haluaa saada Ranskan kuntoon.
Ongelmat ovat muhineet vuosikymmenet, ja nyt pitää saada valtion koneisto pyörimään. Helppoa se ei ole ranskalaisen poliittisen ilmaston vuoksi. Mutta jo nyt Macronia verrataan Aurinkokuninkaaseen ja Napoleoniin. Ei huono, sillä molemmat olivat uupumattomia työjuhtia, aivan kuten Macronkin. Ranskassa ovat vieläkin vallalla Napoleonin säätämät lait ja käytössä hänen rakentamansa tieverkko.
Emmanuel Macronille on varmaan ihan hyväksi, että hän on tullut juttuun vanhempien naisten kanssa. Hänen tärkein eurooppalainen liittolaisensa on Angela Merkel.
Ranskalaiset naiset ottavat mielellään vastaan presidentin 25 vuotta vanhemman vaimon, kun yleensä Élysée -palatsin sopukoissa on hyörinyt vastaavasti saman verran nuorempia rakastajattaria. Brigittellä on kolme lasta ja seitsemän lastenlasta, jotka kaikki sanovat Emmanuel Macronia daddyksi (isukki). Nämä ovat presidentin oman ilmaisun mukaan hänen sydämensä lapsia.
”Tee on vaikuttanut valtavasti maailmanhistoriaan”
Liikkuessaan maailmalla Helena Petäistö on utelias ja tiedonhaluinen. Synnynnäisellä lahjakkuudella on myös lahja osata jakaa oppimaansa. Hänen yhdeksän kirjaansa ovat menestystarinoita. Ensimmäinen kirja Ranskalaiset korot on yhä Suomessa eniten myyty yhtä maata käsittelevä kirja; yhteensä seitsemän painosta ja 30 000 kappaletta. Sen jälkeen on tullut muun muassa Aamiainen Cocon kanssa, Tee teematka, Nizza, Cannes ja Biarritz à la Helena Petäistö sekä Pariisi, Versailles ja Giverny à la Helena Petäistö sekä tämä viimeisin Ranska, Macron ja minä.
Tee teematka -kirja vie lukijan eri puolille maailmaa. Tämän haastattelun puitteissa intohimoinen teen ystävä antaa lahjan Askelen lukijoille. Pääsemme tutustumaan Kello viiden teehen eli kuuluisaan Afternoon Teahin.
Yleensä perjantaisin Helena suuntaa Salutorgetiin Kauppatorin kupeessa. Ystävällinen henkilökunta tietää hänen haluavan teelistan ykköstä, houkuttelevasti tuoksuvaa Söderblandningia, johon mieluusti sekoitetaan pari kidettä kandisokeria korostamaan kukkaismakua. Hentoon vihreään teehen ei koskaan lisätä makeutusta, mutta musta tee sietää tiukkapipojenkin mielestä hitaasti sulavaa kandisokeria, joka muuttaa vähiten teen makua. Musta tee taas sopii monien mielestä parhaiten iltapäiväteen perinteisten, aika vahvanmakuisten herkkujen kanssa.
– Liityin Ranskan teeseuraan jo 20 vuotta sitten. Uusi teeboomi lähti Pariisista 1980-luvulla. Suomessa viimeisetkin teehuoneet olivat kuolleet 1960-luvulla, ja piti odottaa aina 2000-luvun alkuun ennen kuin pariisilaisbuumi ylsi meille asti.
– Tee on intohimoni ja voisin puhua siitä vaikka kuinka paljon. Teen historia lähti 3000 vuotta sitten Kiinasta, jolla oli kaksi luksustuotetta, tee ja posliini. Kallisarvoisen teen vuoksi käytiin muun muassa kaksi oopiumisotaa, USA itsenäistyi ja Intia vallattiin siirtomaaksi. Tee on vaikuttanut valtavasti maailmanhistoriaan, ja sen historia oli äärimmäisen väkivaltainen.
Helena sai teekirjastaan Lauri Jäntin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2008 sekä Mondo-lehden kunniamaininnan.
Ja nyt me keskitymme Bedfordin herttuattaren Annan vuonna 1840 kehittämän iltapäiväteen saloihin, jotka ovat pysyneet samoina aina meidän päiviimme saakka. Brittiaateliston kesäkartanoissa miehet pelasivat iltapäivän ratoksi krokettia, ja naiset seurustelivat puutarhan puiden katveessa.
Puutarhapöydälle kannettiin naisille ja miehille kolmikerrostarjotin, jonka alaosassa oli ja on edelleen finger sandwiches, pieniä sormivoileipiä, niistä legendaarisin kurkkuvoileipä. Keskimmäisessä osassa on skonsseja, teeleipiä, joiden kanssa on tarjolla clotted cream, tönkköpaksua kermaa, ja mansikkahilloa. Ylimpänä tarjottimella on makeita herkkuja, perinteisin niistä englantilainen hedelmäkakku, kuningatar Elisabethin suursuosikki. Teehetki saattaa kestää rattoisasti parikin tuntia. Kuningatar Elisabeth nauttii sen joka iltapäivä täsmälleen kello viisi.
”Minulle on olemassa johdatus, ei sattuma”
On ihmeellistä, että tyttö, joka ei saanut katsoa televisiota, tekee uran televisiossa. On aika ihmeellistä, että suomalainen kirjeenvaihtaja pääsee tiedon lähteille suuren eurooppalaisen maan vallan ytimeen ja luo sellaiset verkostot, jotka kantavat vuodesta toiseen. Helenan mukana suomalaiset ovat saaneet hyvin seurata ranskalaista ja eurooppalaista politiikkaa.
– Minulle suurin apu on ollut päästä aina Suomen EU-jäsenyyden alusta lähtien ranskalaiseen EuroPresse-klubiin. Kyseessä on ranskalaisten Euroopan Unionia seuraavien toimittajien ja päätoimittajien suljettu klubi, johon ulkomaalaisilla toimittajilla ei juuri ole asiaa, sillä klubissa on vain 40 jäsentä – ja kirjeenvaihtajia Pariisissa on yli tuhat. Maineeltaan luotettavan klubin jäsenet pääsevät sisäpiiritiedon lähteille.
Sen vuoksi Helena Petäistön kirjan alkukappaleen on kirjoittanut Paavo Lipponen, mies, joka suomalaisista enimmin on koskaan päässyt Euroopan ytimeen: ”Olet juuri oikea ihminen kirjoittamaan kirjan Macronista. Ranskan ymmärtäminen on tullut entistä vaikeammaksi, mutta samalla myös entistä tärkeämmäksi Macronin vallankumouksen myötä. Euroopan on mentävä eteenpäin ja Macron näyttää suunnan.”
Kun Helena alkoi tehdä televisiojuttujaan, kollegat sanoivat, että niistä näkee selvästi, että hän on katsonut vain Ranskan televisiota. Siksi voidaan sanoa kiitos lestadiolaiselle televisiopannalle.
– Macron sanoo uskovansa tuonpuoleiseen. Kyllä minäkin voin sanoa niin. Kaikkea ei voi nähdä silmillä. Minulle on olemassa johdatus, ei sattuma, Helena sanoo vakavana.
Kirjaa varten Helena Petäistö on käynyt läpi uskomattoman suuren arkiston. Hän on kääntänyt ranskalaisen politiikan suomeksi, mikä on valtava tehtävä.
Tuotteliaasta työstään Ranskan ja ranskalaisuuden ymmärtämiseksi Suomessa Helena Petäistö on saanut monta huomionosoitusta, joista tärkeimmät ovat Ranskan kunnialegioonan upseerimerkki sekä Ranskan kansallinen ansiomerkki. Hän luennoi edelleen ahkerasti Ranskan ja EU:n politiikasta sekä pitää myös hauskoja esitelmiä ”ranskisten” kummallisuuksista.
Vanhan ja arvokkaan pelastaminen on Petäistölle sydämen asia
Lopuksi, mutta ei vähäisimpänä, on huoli vanhojen talojen lopullisesta hävittämisestä Suomessa. Omana kortenaan kekoon Helena Petäistö on pelastanut Kalajoen vanhan apteekintalon, jossa sijaitsi maan toiseksi vanhin maalaisapteekki. Upea talo on purettu, hirret numeroitu, ja jokitontti odottaa sen uutta elämää Kalajoen Rautiossa.
Vanhan ja arvokkaan pelastaminen on Helenalle sydämenasia. Hän on kauhuissaan siitä ymmärtämättömyydestä, jonka viimeisimpänä uhrina on Ekbergin konditorian ainutlaatuinen miljöö Helsingin Bulevardilla.
– Muualla Euroopassa sellaiset helmet taitavasti freesattuina ovat nimenomaan kaupallinen valtti! korostaa Helena Petäistö ihmetellen tilannetta.
Iltapäivän mittainen sukellus Ranskaan, teehen ja Helenaan on avartanut maailmankuvaa ja opettanut paljon. Helena itse sanoo, että vasta asuttuaan neljä vuotta Pariisissa hän alkoi ymmärtää ranskalaista ajattelutapaa.
Kuva: Jani Laukkanen
Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 3/2018.