”Ja Jumala loi järjen.” Näin otsikoi pappi ja kirjailija Jaakko Heinimäki esityksensä luterilaisesta etiikasta. Hän oli torstaina puhumassa Lohjan seurakunnan järjestämässä teologisessa opintopiirissä.
Heinimäki aloitti esityksensä pohtimalla erilaisia todellisuuskäsityksiä. Hän viittasi antiikin ajan kreikkalaisen ajattelun jyrkkään kahtiajakoon, jossa ihminen on henkinen olento, ja fyysinen on vain näennäistä. Sielu nähdään hyvänä ja ruumis pahana. Kristinuskoon tämä kaksijakoisuus on tuonut mukanaan muun muassa askeettisia virtauksia, joissa ruumiillisuus pyritään kuolettamaan. Juutalaisuudessa jakoa sieluun ja ruumiiseen ei tunneta samassa mielessä.
– Kun sieluuni sattuu, koen fyysisiä oireita. Olen siis enemmän juutalainen kuin kreikkalainen. Mielestäni ihminen on kuin Gin tonic. Kun juomaa siemailee, on mahdotonta sanoa, mikä osa siitä on giniä ja mikä tonicia.
Heinimäen mukaan luterilaisessa etiikassa maallinen todellisuus nähdään Jumalan lahjana, joka on annettu meille nautittavaksi. Jumalan arvokasta lahjaa ovat yhtä lailla talot ja tavarat kuin sielun lohdutus ja ikuinen pelastuskin.
– Luterilaisen näkemyksen mukaan kultainen sääntö on keskeinen. Lähimmäisen tarve on laki. Raamattua on luettava järjen, omantunnon ja kultaisen säännön valossa, kun sieltä etsitään tukea moraalisille ratkaisuille.
– Kristinusko on hehkuvien sydänten uskoa, joka näkyy rakkautena. Rakkautta ei voi pakottaa, mutta sen palon voi kyllä sammuttaa. En kehottaisi sammuttamaan.
Moraali on luterilaisuudessa järjen asia ja se kuuluu ihmisluontoon uskonnosta ja kulttuurista riippumatta.
– Jumala on kirjoittanut lakinsa jokaisen ihmissydämen lihatauluun. Meidän on kuunneltava omaatuntoamme. Ei ole olemassa erityisiä kristillisiä saati luterilaisia normeja. Emme voi kehittää esimerkiksi kristillisiä liikennesääntöjä, vaan meidän on kyettävä sopimaan yhteisen elämän pelisäännöistä kaikkien kanssa.
Luterilainen käsitys ihmisestä ei ole Heinimäen mukaan niin synkkä kuin esimerkiksi joidenkin herätysliikkeiden retoriikkaa kuunnellessa saattaa tuntua.
– Ihminen on kyllä syntiinlankeemuksen seurauksena täysin mahdoton ja armon varassa suhteessa Jumalaan ja pelastukseen, mutta suhteessa lähimmäiseen ihminen kykenee myös hyvään.
Esimerkkinä hyvän tekemisestä Heinimäki muisteli Suomen luterilaisen kirkon ja AY-liikkeen aktiivista toimintaa Etelä-Afrikan rotusortopolitiikkaa vastaan ja Nelson Mandelan vankilasta vapauttamisen puolesta.
– Itsekin sekaannuin Etelä-Afrikan valkoisen vallan vastaiseen vehkeilyyn. Ja me voitimme!
Heinimäen mielestä on tärkeää, että kristityt toimivat paremman maailman puolesta yhdessä kaikkien hyvän tahdon ihmisten kanssa.
– Olen lainannut tuon ’hyvän tahdon ihmisen’ edesmenneeltä 60-luvun paavilta. Sillä ei tarkoiteta hyväntahtoisia ihmisiä, vaan maailman kaikkia ihmisiä, joita kohtaan Jumalalla on jouluevankeliumin mukaan hyvä tahto.