Pesunkestävä hauholainen, sitä kai voi sanoa Hauhon uudeksi kirkkoherraksi valitusta Katja Verhosta. Hän on 4. sukupolven hauholainen ja tehnyt käytännöllisesti katsoen koko työuransa Hauhon seurakunnan palveluksessa. Tällä hetkellä hän toimii seurakunnan seurakuntapastorina.
Juurilla on suuri merkitys ihmiselle, ja papin työssä tämä korostuu, Katja Verho sanoo.
− Kun tekee tätä työtä, on pelkästään eduksi, jos tuntee historiaa vahvasti. Kun tuntee paikkoja ja ihmisiä, on paljon helpompi olla osa yhteisöä.
− Itselleni sillä on valtavan suuri merkitys, että saan työskennellä omassa kotiseurakunnassani.
”Ei ole ollut tarvetta hakeutua muualle katsomaan mitään isoa maailmaa”
Työuransa Verho aloitti Hauholla jo vuonna 2007, ensin lähetyssihteerinä ja myöhemmin myös nuorisotyön ohjaajan sijaisena. Pappisvihkimyksen hän sai vuonna 2016, jolloin aloitti Hauholla pappina. Jo opiskeluaikoina hän oli kesäteologina Hauholla – pieni sivuaskel tapahtui silloin tosin myös Pälkäneen suuntaan.
− Ei ole ollut tarvetta hakeutua muualle katsomaan mitään ”isoa maailmaa”. Hauholla on hyvä ihmisen olla. Sitä todistaa sekin, että kesäaikana pitäjän väkiluku kolminkertaistuu kesäasukkaiden myötä.
Miten luonnehtisit Hauhoa?
− Hauho on juureva maalaispitäjä. Elämänmeno on täällä verkkaisempaa kuin kaupungeissa, eli on siis tilaa elää ja hengittää. Se myös kuvaa hauholaisia hyvin, että jos huomataan jokin epäkohta, se korjataan yhdessä. Täällä osataan puhaltaa yhteen hiileen!
KATJA VERHO oli toukokuun kirkkoherran vaalissa selvä ykkönen. Hän sai 208 ääntä, kun niitä kaikkiaan annettiin 281. Voi varmaan sanoa, että Verho tuntee seurakuntansa, ja seurakuntalaiset tietävät, mitä saavat. Kirkkoherrana hän aloittaa 1.9.
− Hauholaisten suhde seurakuntaan on hyvin perinteinen. Seurakunta koetaan tärkeäksi ja yhteiseksi. Seurakunta on myös yhteistyökumppani monelle paikalliselle toimijalle.
Verho sanoo, että Hauhon seurakunnan murheet ovat niitä samoja kuin pienten seurakuntien ylipäätänsä: väkiluku vähenee ja talous kiristyy. Tämä tarkoittaa sitä, että toimintaa on sopeutettava ja seurakuntatyön painopisteet on valittava tarkoin.
Yhden toimintamuodon hän nostaa erityisesti esille, jonka toivoo säilyvän jatkossakin: kinkerit.
− Hauholla on useita kyliä, ja olisi tärkeää, että yhteys niihin säilyy, vaikka olemmekin nykyisin osa isompaa Hämeenlinnan seurakuntayhtymää. Papit ja kanttorit ovat perinteisesti kiertäneet kyliä kinkereillä, ja niillä on tavoitettu iso osa seurakunnan jäsenistä. Ajat tietysti muuttuvat, mutta toivon, että kinkereitä järjestetään jatkossakin.
Oman huolensa liittyy myös vapaaehtoisten määrään ja voimien riittävyyteen. Perinteistä vapaaehtoistyötä tekevät alkavat olla vähissä ja ikääkin heillä alkaa jo olla verraten paljon.
Nuoremmille sukupolville sitoutuminen vapaehtoistyöhön on ohuempaa.
− Tämä on selkeä haaste, Verho sanoo.
− Vapaaehtoistyötä on kehitettävä entistä enemmän projektimaisemmaksi, jolloin kenenkään ei tarvitse sitoutua pitkäksi ajaksi johonkin tehtävään. Uskon, että tällaiselta pohjalta voidaan kehittää uutta vapaaehtoistoimintaa tähän aikaan sopivaksi.
”Tämä olisi syytä meidän kaikkien aikuisten muistaa: kuunnellaan nuoria enemmän.”
Katja Verho vastaa haastattelusoittoon kesäkuun alussa rippileiriltä. Keskustelut nuorten kanssa ovat aina mielenkiintoisia, ja rippileirillähän siihen avautuu oiva mahdollisuus.
− Tuntuu hienolta, että saan olla täällä riparilla keskustelemassa nuorten kanssa. Ja nimenomaan niin, että aiheet ja kysymykset tulevat nuorilta itseltään. Se on merkityksellistä.
− Nuoret tarvitsevat toivon sanomaa yhä enemmän. Siihen riittää jo se, että kuuntelemme heidän kysymyksiään. Tämä olisi syytä meidän kaikkien aikuisten muistaa: kuunnellaan nuoria enemmän.
Verho arvelee, että tulee myös kirkkoherrana tekemään työtä nuorten ja rippileirien kanssa − pienessä seurakunnassa kun pääsee tekemään töitä monipuolisesti.
KATJA VERHON hauholainen arki pyörii melko pitkälti 11- ja 4-vuotiaiden poikien ympärillä. Puutarhan hoitaminen vaatii myös oman aikansa. Mihin vielä riittää aikaa ja paukkuja? No, hauholaiseen historiaan, tietysti.
Katja Verho on aktiivisesti mukana Tuuloksen keskiaikaiset -yhdistyksen toiminnassa ja sitä kautta Hämeen keskiaikafestivaaleilla. Tänä vuonna hän heittäytyy keskiaikaisen ylimysrouvan rooliin.
− Keskiaikainen kulttuuri ja uskonnollisuus on kiinnostavaa. Alueellamme on paljon keskiaikaisia kivikirkkoja ja tietysti Hämeen linna, joten keskiaikaan on helppo eläytyä.
− Tallainen harrastus antaa myös mahdollisuuden leikkiin, kun pukeutuu johonkin rooliin. Myös aikuiselle on tärkeä leikkiä.
Hauhon historia on pitkä, mutta pitäjän katse on eteenpäin. Ensimmäinen kirjallinen maininta Hauhon seurakunnasta on löydetty vuodelta 1329. Muutaman vuoden päässä odottavien 700-vuotisjuhlien valmistelu on jo aloitettu. Niissä valmisteluissa myös Katja Verho aikoo kirkkoherrana olla aktiivisesti mukana.
Lue myös:
Hämeen linnan tiiliseinät kätkevät sisäänsä harvinaista kirkkotaidetta
Ilmoita asiavirheestä