Taideherätyksen Kirkkohallituksen kulttuuri- ja taideasiantuntija Juha Luodeslammessa synnyttivät teini-ikäisenä Henry Mooren veistokset: itsekin voisi tehdä ”joitain juttuja”. Aluksi puusta, sitten löytyi romu.
Kierrätysmateriaalien käyttäminen on nyt muotia, mutta hänelle ”romuissa”, ihmisille tutuissa esineissä, kyse ei ole koskaan ollut materiaalista vaan niiden sisältämistä kertomuksista ja symboliikasta.
– Teokset kertovat usein ihmisestä, joka luulee olevansa jotain, mutta onkin jotain ihan muuta. Oma kristillinen taustani vaikuttaa käyttämääni kieleen ja traditioon. Se vie viestejä armon suuntaan.
Luodeslammelle taiteen tekeminen on sisäistä matkaa, jota voisi verrata meditaatioon tai toisen todellisuuden läsnäolon tunnistamiseen. Hänen mukaansa ihmiskunnalla on vakaumuksesta riippumatta syvä viisaustraditio, jota pyritään levittämään niin elettävässä todellisuudessa kuin siirtämään seuraaville sukupolville. Ihmisenä olemisen ytimen ylläpitäminen on suorastaan velvollisuus, ja taide on siihen yksi keino.
– Kun yrittää taiteella avata vaikeita asioita, sen tekeminen on enemmän päänsisäistä tutkimusmatkaa sinne, missä kukaan ei ole vielä käynyt, kuin hienosti käsillä tekemistä. Itse teen nyt matkoja maailmantilanteeseen. Se on aikalaistaiteen yksi tehtävä. Sen tekeminen ei kuulu kategoriaan kiva, kuten vaikkapa leffan katsominen. Matka voi olla rankkakin, prosessointi viedä vuosia, hän kuvaa.
Aiheet ovat isoja, mutta kyse ei ole saarnaamisesta vaan ihmettelystä.
MYÖS UUSIN teos Vihreä oksa on kuva armosta. Siinä karkeasti veistetty kyyhkynen seisoo raunioiden päälle rakennetussa pesässään lehtevä oksa nokassaan. Pohja on niin Nooan arkkiin lennähtäneessä kyyhkysessä kuin Picasson luomassa rauhankyyhkyssä.
Teoksessa yhdistyvät materiaalin ja symbolien kertomukset. Yhtään merkityksetöntä elementtiä ei ole mukana. Puu on peräisin kultasepän pöydän pinnasta. Sen päällä on ollut arvokkain, mitä ihminen voi kuvitella: kultaa ja hopeaa, koruja usein rakkauden symboleina. Pesä on rakennettu hiilikekäleen päälle, nyt jo patinoituneelle messinkiseoslevylle, jota on käytetty etenkin vanhojen ammuksien kuorissa. Nokan oksa on liikkeen pysäyttävää jarruputkea. Lehdet on poimittu sellaisenaan koulun roskiksesta. Teiniraivolla hakattu kupari on muuttunut teoksessa toivoksi rauhasta ja vakaudesta linnulla, jonka liian lyhyet siivet eivät ehkä kanna.
Linnun pohjalla oleva katukivi viittaa Pietariin kalliona ja marttyyri Stefanuksen kivitykseen. Puupalassa ollut, kyyhkyn niskaan asettunut reikä puhutteli taiteilijaa.
– Niskalaukaus? En tiedä. Selvää oli, että se täytyi jättää.
Maailmalle lähteneet teokset elävät omaa elämäänsä. Näyttelyissäkin Luodeslampi kertoo mieluiten vetäytyvänsä sivuun.
– En ajattele, että joku toinen kulkisi teoksen äärellä samat polut kuin minä. Mutta teosten kautta haluan osallistua keskusteluun, joka syntyy katsojan maailmassa. Tarjota välineitä seikkailuun ja ihmettelyyn.
Lue myös:
Harrastuksena kissojen hoito: Taru Sahla antaa sijaiskodin hylätyille kissoille
Harrastuksena jääkiekkokortit – Juha Perilän kokoelmassa on 2 500 Jari Kurri -korttia
Ilmoita asiavirheestä