Suosittu muusikko ja tarinankertoja Tuure Kilpeläinen sohaisi tietämättään suomalaisten arkaa paikkaa. Hän kertoi maanantai-iltana Facebook-päivityksessään suunnittelevansa laulua häpeästä: ”Olen kirjoittamassa parhaillaan laulua HÄPEÄSTÄ. Tavallaan karsea aihe mutta täytyy siitä laulaa, niin se helpottaa. Kysymys kuuluu: mitä häpeät?”
Hetkessä seinä täyttyi tykkäyksistä ja kymmenistä kommenteista. Jo tuntia myöhemmin Kilpeläinen päivitti uudestaan: ”Huh! Valtava häpeäkeskustelu vyöryi sivulle (–) Osa oli kirjoittanut hyvin henkilökohtaisista kokemuksista, se oli yllättävää. Kiitos näistä, homma jatkuu häpeilyn laidoilla ja ehkä jopa ytimessä.”
Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Paavo Kettunen tietää mistä on kyse. Hän on tutkinut suomalaista häpeää ja kirjoittanut vuonna 2011 Kirjapajan julkaiseman best sellerin Kätketty ja vaiettu. Suomalainen hengellinen häpeä. Työn alla on myös uusi teos Häpeästä hyväksyntään. Kettunen innostuu Kilpeläisen nostamasta reaktiosta – häpeästä ei kannata vaieta.
Nopea reagointi ja se, että ihmiset kertovat henkilökohtaisista asioistaan kertovat Kettusen mukaan siitä, että aihe koskettaa läheltä ja hyvin syvältä.
– Ihminen tunnistaa jotain ominta. Häpeä on paljon syvemmällä oleva tunne kuin syyllisyys. Jälkimäinen kohdistuu toimintaan, mutta häpeä on henkilökohtainen. Se on kokemus siitä, ettei riitä sellaisena kuin on, olipa kyse ulkonäöstä, seksuaalisesta viehättävyydestä tai toiminnasta lähimmäisiä kohtaan.
Facebook-kommenteissa ihmiset mainitsevatkin omia puutteitaan. Muutama keskustelija kertoo jo ratkaisuehdotuksiakin. ”Häpeä kahlitsee elämää niin kauan kuin sitä ei ole itsestään tunnistanut ja käsitellyt.” Häpeä voi kannustaa muutokseen”. ”Häpeän käsittely vaatii luottamusta”.
Paavo Kettunen allekirjoittaa kommentit.
– Häpeän kanssa voi oppia elämään tai jopa päästä siitä eroon.
Moni Kilpeläisen päivitystä kommentoiva kirjoittaa myös myötähäpeän tuntemisesta. Siinä on Kettusen mukaan kaksi puolta.
– Se on hyvä tunne silloin, kun ihminen pystyy asettumaan toisen asemaan. Hän ei ole tunne-elämältään kuollut vaan empaattinen. Toisaalta taas suhteeton myötähäpeämäinen jonkun toisen puolesta ei auta kummankaan elämää eteenpäin.
Mitä Paavo Kettunen toivoisi, että Kilpeläisen uuden häpeästä kertovan laulun sanoista löytyisi?
– Teologina toivon tietysti armon ja armollisuuden näkökulmaa. Häpeävä ihminen pakenee, piiloutuu tai kätkee häpeänsä. Juuri silloin, kun on kelpaamaton, jonkun pitäisi katsoa silmiin, nähdä ihminen ja hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Armahtaa.
Kuva: Nadi Hammouda