Kun harrastajanäyttelijä Anne-Mari Godlewski valmistautuu illan esitykseen, hän lausuu yleensä pienen rukouksen.

– Pyydän, että saan kertoa roolihahmoni tarinaa ja olla elämyksen välineenä.

Vantaan Hakunilan seurakunnan pääsuntiona työskentelevä Godlewski viettää ison osan vapaa-ajastaan Vantaan Näyttämön Navethalia-teatterilla, joka on rakennettu vanhan koetilan navetan ylisille.

Tänä syksynä Godlewski esittää äidin roolia Reko Lundánin 1998 kirjoittamassa näytelmässä Aina joku eksyy. Se kertoo perheestä äidin alkoholismin varjossa.

Näytelmä on Godlewskille poikkeuksellisen henkilökohtainen. Nähdessään sen ensimmäisen kerran 1990-luvulla Godlewski oli samassa tilanteessa kuin näytelmän tytär: hän yritti epätoivoisesti auttaa alkoholisoitunutta äitiään.

– Ajattelin jo silloin, että haluaisin päästä tekemään näytelmää itse.

Godlewski sanoo esittävänsä näytelmässä tavallaan omaa äitiään. Se on ollut iso prosessi.

– On ollut pakko miettiä äidin asioita, joista olen ollut hänelle katkera ja vihainen. Olen tämän näytelmän myötä alkanut ymmärtää omaa äitiäni ja pystynyt antamaan hänelle anteeksi joitain asioita.

Teatteriin Anne-Mari Godlewski rakastui jo lapsena Rovaniemen kaupunginteatterissa, jossa hän kulki teatteriteknikkona työskennelleen isänsä mukana. Myöhemmin perhe muutti Helsinkiin tiiviiseen taloyhtiöön, jonka asukkaat tekivät yhdessä teatteria.

Koulussa opettaja vinkkasi Godlewskista teatteriohjaaja Paavo Liskille, ja 14-vuotiaana hän pääsi mukaan Liskin näytelmään Luvattu maa.

Godlewski haaveili ammattilaisurasta, mutta se jäi, kun hän sai esikoisensa alle parikymppisenä ja jäi yksinhuoltajaksi.

– Silloin teatteri jäi pariksi vuodeksi tauolle. Seuraavat lapset ovat syntyneet teatterin vilskeessä. Olen synnyttänytkin aina näytöstauoilla, Godlewski sanoo nauraen.

Nykyään Godlewskin lapset ovat jo aikuisia. Yksi heistä hoitaa Vantaan Näyttämön tekniikkaa.

Kirkon työssä teatteriharrastuksesta on ollut hyötyä. Anne-Mari Godlewskin mukaan teatterityöläisillä on humaani maailmankuva, sillä näyttelijä joutuu eläytymään erilaisten roolihahmojen tarinoihin.

– Teatterintekijät ymmärtävät, että ei ole vain mustaa ja valkoista vaan sattumien johdattelemia polkuja. Se, mitä siitä seurakuntatyöhön saa, on ymmärrys ja lempeys. Osaan olla läsnä ja kohdata vaikeissa tilanteissa olevia ihmisiä.

Tulevaisuudessa Godlewski haaveilee pappeudesta. Hän on jo aloittanut teologian opintoja avoimessa yliopistossa. Pappeus on ollut Godlewskille samanlainen haave kuin teatteriura aikanaan. Osin samoista syistä hän myös luopui siitä. Nuorempana Godlewski ajatteli, ettei pappi esimerkiksi voi olla yksinhuoltaja – tai näytellä.

– Onneksi maailma on tässä muuttunut.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!