Hailuodon kyläjoulukalenterin kuudestoista luukku on vanhan pappilan puurojuhla. Pihatietä, porttia ja ovea valaisevat lyhdyt ja talon ikkunoista loistavat kynttilät. Porstuassa rovasti Timo Juntunen ja ruustinna Anne-Maria Haapala kättelevät vieraat.
Porstuan viereinen makuuhuone on naulakko. Pitsipeitolla ja tuolien selkämyksillä ovat vieraiden takit kotoisissa mytyissä. Eteisessä on puulaatikollinen villasukkia lattialautojen väleistä huokuvia kylmäjäisiä vastaan.
Tuvassa ja kamareissa tuikkivat kymmenet kynttilät. Ihmiset saavat kolmen tunnin ajan tulla ja mennä, kuljeskella silmää hivelevissä huoneissa, laulaa, syödä ja keskustella.
– Minua koskettaa, kun ihmiset tekevät yhdessä joulun meidän kotiin. Se on rauhan hetki, Haapala kuvaa.
Joulupuuroa ja kanttori Mari Liukkosen säestämiä joululauluja lukuun ottamatta ohjelma on ennalta arvaamaton.
– Ihmiset tulevat ja laulavat, tuovat instrumentteja ja tekevät itse tilaisuuden.
Kanttori on tuonut mukanaan laulajavieraan, samalle päivälle kun sattui sopivasti helmikuisen konsertin harjoitus tenori Jukka Tallgrenin kanssa.
Ruustinna hauduttaa ohrapuuron kyläläisten antamista aineista
Hailuodon seurakunnan kyläjoulukalenteri on kymmenvuotias. Edellinen kanttori Kaisamarja Stöckell toi idean matkamuistona Sveitsistä.
Vanha pappilan joulupuuro on ollut yksi joulukalenterin luukuista jo seitsemän vuotta, yhtä kauan kuin rovasti ja ruustinna ovat asuneet kunnostamassaan pappilassa. Sitä ennen he kutsuivat väkeä glögille Haapalan ja Juntusen kalamajalle.
Ruustinna on hauduttanut ohrapuuroa viime yön ja aamun. Vieraiden saapuessa se on jo niin makeaa, että kävisi riisipuurosta.
Joulupuurolla käy yleensä reippaat sata ihmistä, mikä kuulostaa huimalta määrältä noin tuhannen asukkaan kunnassa. Vanhan pappilan puuro on seurakuntalaisten yhteinen ponnistus.
– Ensin haettiin 30 litraa maitoa Iljanan maatilalta ja Rannan tila antoi kahdeksan kiloa ohraryynejä.
Myös palan painikkeeksi tarjolla oleva mehu on paikalliselta tilalta, Päärni-Järvelästä. Keittiössä häärää kolme vapaaehtoista. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Paavo Sipola vaimonsa Aulin kanssa järjestelee ja tiskaa, Heli Piekkola vartioi puuropataa.
Piekkolalle pappilan kalenteriluukku on jo toinen vapaaehtoisen työn päivä tässä joulukalenterissa, sillä neljännessä luukussa Martat tarjosivat lämmintä juomaa makkaranpaistajille Koppakodalla – tai Koppakovalla, kuten hailuotolaiset sanovat.
Kalenteriluukut ovat järjestäjiensä näköisiä
Kyläjoulukalenterin organisoi seurakunta, joka neljän työntekijän seurakunnassa tarkoittaa käytännössä kirkkoherraa. Juntunen ei pidä vaivaa minään.
– Ilmoitamme lokakuussa, että kyläjoulukalenteri järjestetään jälleen ja luukkupäiviin otetaan vastaan ilmoittautumisia. Kalenteripäivät täyttyvät nopeasti, ja aina muutama uusi järjestäjä tulee mukaan.
Luukun varaaja voi olla yhteisö tai yksityinen ihminen. Periaate on, että luukun varannut vastaa itse sen toteutuksesta.
– Joku avaa lampolansa ovet ja vietetään eläinten joulua. Tai voi olla askarteluluukkuja, joissa askarrellaan vaikka joulukoristeita. Perinteisiä luukkuja ovat itsenäisyyspäivä ja kauneimmat joululaulut.
Kyläjoulukalenteri yhdistää ihmisiä. Kaunis esimerkki siitä on kalenterin 21. luukku. Silloin Luovon – kuten hailuotolaiset Hailuotoa kutsuvat – asukkaat valaisevat kotipihansa ja teiden reunat jäälyhdyillä ja muilla valoilla.
”Kaikissa viidessä konserteissa ollaan käyty”
Kamarin pöydän ääressä istuvat hailuotolaiset Sirkka-Liisa Junttila, Jussi Vuotikka ja Soili Hietamies. He ovat kurkanneet useimpiin kalenterin luukkuihin.
– Tänä vuonna on oltu aika uskollisia, ei me monesta olla oltu pois.
Yhdestoista kalenterin luukku, eläinten joulu Vähämetsän pihapiirissä, oli jäänyt väliin, ja se harmittaa.
– Kaikissa konserteissa ollaan käyty. Täällä on ollut viisi konserttia ja kaikki erilaisia. Yleensä kun Hailuodossa järjestetään jotakin, niin se on ollut tasokasta.
Vuotikan vaimon mummolan savupirtti on ollut joskus kalenterin luukkuna.
– Vanhassa mustassa savupirtissä oli lähes sata henkeä. Se on kylmillään, mutta kesäaikana siinä on vuokralaisia. Sinne saa kyllä ihanan joulun, kun laittaa kovasti kynttilöitä.
Myös Junttila on kerran järjestänyt joulukalenteriluukun.
– Pihan huvimajassa oli pöllötupakutsut ja ateljeessa pipareita ja torttuja. Huvimaja on pöllöjä täynnä. Joskus joku toi pöllön, ja sitten kaikki alkoivat tuoda niitä lisää.
Hailuotolaiset ovat saarestaan ylpeitä, hyvästä syystä. Kesäisin taiteilija-asukkaiden määrä lisääntyy entisestään ja kulttuurielämä on vilkasta.
– Tammikuu on hyvin hiljainen. Onneksi on joskus hiljaistakin.
Kanttorin joulukalenteri soi
Kanttori Mari Liukkonen soittaa, laulaa ja laulattaa kaikissa seurakunnan vastuulla olevissa kalenterinluukuissa kuten adventtirauhan julistuksessa, hoosiannakirkossa, itsenäisyyspäivän juhlassa, jouluaamiaisella ja kauneimmissa joululauluissa. Lisäksi hän on käynyt kuuntelemassa kalenterin konsertteja.
Viidennessä luukussa seurakunnan tontut vierailivat aamutuimaan lautalla, joka on ainoa Hailuotoa ja manteretta yhdistävä väylä. Tontut tarjosivat kulkijoille glögiä, pipareita ja joululauluja.
Viimeisessä luukussa on tänä vuonna hauskimmat joululaulut SEO-huoltoasemalla kello yhdeksän.
– En tiedä vielä, olenko mukana hauskimmissa ensi lauantaina, vai aikooko Timo pitää hauskaa itseksensä siellä, nauraa Liukkonen.
– Olen jonkun kerran veivannut näitä joululauluja. Tänään olen yhdeksältä aloittanut soittamisen, joten yhdeksän tunnin päivä tulee tänään. En valita, koska saan tehdä työkseni sitä, mistä eniten tykkään.
Joku toivoo Sylvian joululaulua, ja Liukkonen pistää pianon soimaan. Sillä aikaa porstuaan marssii rivi tiernapoikia, jotka esiintyvät viideltä.
– Ja kuudelta rovasti esittää perinteisesti Juice Leskisen laulun Sika, Haapala hykertelee.
Kuva: Raija Kurki. Tenori Jukka Tallgren poikkesi konserttiharjoituksen ohessa esiintymään puurojuhlassa. Kanttori Mari Liukkonen säesti ja tuli kaveriksi duettoon.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.