Korona on kurittanut kulttuuriammattilaisia rajusti. Keikkakadon ovat kokeneet myös gospelmuusikot. Pekka Simojoki, Jouko Mäki-Lohiluoma ja Eve & Ossi -duon Eveliina ja Ossi Mäki-Reini kertovat, miten ovat koronavuodesta selvinneet ja mitä sen kurimuksessa oivaltaneet.

Torstai 12.3.2020 on jäänyt Pekka Simojoen mieleen. Exit-yhtyeen oli määrä lähteä seuraavana päivänä kiertueelle. Sitten tuli soitto: kaikki pitää perua.

– Aluksi olin vähän sormi suussa. Kaivoin sahat ja leikkurit esiin ja kävin pihalla 70 metriä pitkän vanhan ja villiintyneen tuija-aidan kimppuun. Riitelin itseni ja Jumalankin kanssa. Kyselin Jumalalta, onko sulla nyt homma ihan hallussa. Ajattelin myös, että näillä sormilla voisi tehdä muutakin kuin risusavottaa.

Sitten Simojoki sai sähköpostia tuntemattomalta ihmiseltä. Viestin lähettäjä kertoi nähneensä näyn, jossa Simojoki teki risusavottaa huonoilla työvälineillä ja oli turhautunut. Näyssä kuului ääni: minä seison sinun takanasi ja näytän sinulle tien.

– Luin viestin moneen kertaan. Tajusin, että Jumala tulkitsi riitelyni rukoukseksi ja vastasi. Seuraavana päivänä jatkoin risusavottaa paremmalla mielellä. Pian tuli myös rohkaiseva soitto Helsingistä. Minua pyydettiin tekemään musiikkia Via Crucis -näytelmään.

Simojoki ryhtyi jo varhaisessa vaiheessa tekemään myös striimikeikkoja.

– Ne ovat olleet vaikeita tällaiselle vanhan liiton miehelle, jonka pitää nähdä kuulijoiden silmät. Mutta niiden kautta säilyi joku tatsi soittamiseen ja keikkailuun.

Korona-aikana Simojoki on myös kirjoittanut kirjaa ja uusia biisejä, kääntänyt laulujaan englanniksi, kirjoittanut nuotteja puhtaaksi ja tehnyt lasten joulumusikaalia yhdessä runoilija Tytti Issakaisen kanssa.

– On upeaa, että viime keväänä tekemämme Toivon lintu –musiikkivideo on kerännyt jo 70 000 katsojaa. Ja onhan tämä ollut monessa mielessä myös terveellinen pysähdys.

”Välillä tuntuu, että seurakuntien ratkaisuja hallitsee pelko maineenmenetyksestä”

Viime vuoden tilinpäätöksessä Pekka Simojoen keikkatulot vähenivät 80 prosenttia edellisvuodesta. Vakiintunut, melkein velaton elämäntilanne ja säästöt ovat kuitenkin pelastaneet paljon. Hän on saanut myös Teostolta ja valtiolta tukia.

– Lähinnä olen ollut huolissani nuoremmista muusikoista, joiden ura on vasta alussa ja joille jokainen keikkaeuro on elintärkeä.

Simojoki arvostaa kirkon vastuullista asennetta koronatoimissa, mutta myöntää ajatelleensa, että suurissa kirkoissa kokoontumisrajoituksia on tulkittu liiankin ankarasti. Uhkarohkeuteen hän ei kannusta, mutta rohkeuteen kyllä.

– Kun pienessä kapakassa on istunut 30 henkeä ja viereiseen kirkkoon, jossa on tilaa tuhannelle hengelle, on saanut tulla vain kuusi ihmistä, on ihmetyttänyt. Erityisen järkyttävää on, jos kaikki läheiset eivät pääse hautajaisiin. Niissä tilanteissa pitäisi käyttää pyhää maalaisjärkeä ja suurta sydäntä.

– Välillä on tuntunut, että seurakuntien ratkaisuja hallitsee pelko maineen menetyksestä, ja siksi ollaan ylivarovaisia. Nyt jos koskaan pitäisi olla rohkeasti ihmisten rinnalla. Tärkeintä on lain henki eli turvallisuus, ei lain kirjain.

Simojoki kertoo lukeneensa historian kulkutaudeista ja vaikuttuneensa siitä, kuinka Rooman valtakunnassa varhaiset kristityt auttoivat jopa oman henkensä uhalla kadulle heitettyjä sairastuneita vieden heitä kotiinsa.

Pandemia on havahduttanut Simojoen globaalin systeemin haurauteen. Mikään ei ole lopulta itsestään selvää edes rikkaissa länsimaissa, kaikki voi romahtaa hetkessä.

– Parhaimmillaan tämäkin kriisi voi pysäyttää ihmiset kysymään ja etsimään sitä, mikä kestää. Siinä on haaste myös meille kristityille.

Lähimmäisenrakkaus velvoittaa Simojoen mukaan huolehtimaan koko maailman hyvinvoinnista.

– Niin kannattaa tehdä myös ihan itsekkäistä syistä. Kun kulkutaudit leviävät tällä nopeudella, olisi kannettava yhdessä vastuu siitä, että tilanne ei riistäydy missään käsistä ja köyhätkin maat saisivat rokotteita.

”Koronapandemia pitäisi ottaa varoituksena ihmiskunnalle”

Jouko Mäki-Lohiluoman Yhden Joukon Tepasteluyhtye. 
Kuva: Timo Happonen

Pitkän linjan laulaja ja lauluntekijä Jouko Mäki-Lohiluoma pelkää, että maailmaa kyykyttänyt koronapandemia on vasta alkuveryttelyä sille, mitä ilmastonmuutos ja biodiversiteetin kato saattaa tuoda tullessaan.

Hän koki ympäristöheräämisen kolmisen vuotta sitten, kun hallitustenvälisen ilmastopaneelin uusin ilmastoraportti ilmestyi.

– Koronapandemia pitäisi ottaa varoituksena ihmiskunnalle. Paljon pahempaa seuraa, jos emme käännä suuntaa. Saarnaan nykyään seurakunnan luottamushenkilönä aika paljon ympäristöasioista. Ilmastonmuutoksen torjunnan pitäisi olla kaikkien yhteiskunnan toimijoiden ykkösasia.

Henkilökohtaisesti Mäki-Lohiluoma on kärsinyt koronasta vain vähän. Mutta hän on seurannut myötätunnolla muusikkokollegoiden kurimusta.

– Olihan se pysäyttävä uutinen, kun Popedan rumpali myi rumpujaan. Ei duunarin pitäisi joutua myymään työkalujaan saadakseen ostettua ruokaa. Itselläni on työssä käyvä vaimo ja aikuiset lapset. Kuluni ovat todella pienet. En ole joutunut myymään vipuorkesterini vipuja.

Mäki-Lohiluoma on tyytyväinen siihen, miten Suomessa on pandemiaa hoidettu. Viimekeväiset Italian kauhut tai nykyinen Intian katastrofi eivät ole toteutuneet täällä.

– Sympatiseeraan kuitenkin kulttuuriväen hätää ja toivon, että freelancer-muusikoiden työttömyysturvaan saadaan rakenteellisia korjauksia, jotta heidän tilanteensa ei ole jatkossa yhtä kohtuuton.

”Pahinta on, että yhteys yleisöön katosi”

Jouko Mäki-Lohiluomalle korona-ajan kovin koettelemus on ollut se, että yhteys yleisöön ja ylipäätään muihin ihmisiin katosi.

– Jos joku ei taputa minulle vähintään kerran viikossa, alkaa pinna kiristyä, hän murjaisee puolittain tosissaan.

– Nautin livetilanteissa syntyvästä yhteydestä ihmisiin. Kun laulan kyynelsilmin kirjoittamaani laulua, ja huomaan jonkun kuulijankin siitä liikuttuvan, tuntuu hienolta. Siinä aina oivaltaa, miten samanlaisia me ihmiset pohjimmiltaan olemme.

Kotiin linnoittautuessaan Mäki-Lohiluoma tuijotteli aluksi lähinnä seiniä. Hän on ollut kiitollinen siitä, ettei asu yksin.

– Onneksi on ihana vaimo. Viihdymme hyvin yhdessä.

Sittemmin hän alkoi treenata dobron eli havaijinkitaran soittoa ja sulkeutui keksijänverstaaseensa kehittelemään Yhden Jouko Yhtyeen tepasteluversiota. Talent Suomen tuotannostakin otettiin yhteyttä ja pyydettiin mukaan kisaan.

– Tepastelubändillä on kiva kulkea torilla ihmisten keskellä soittimineen. Talent-sirkuksessa onnistuin mielestäni hyvin. Olin klovni, jolla oli myös sanottavaa.

”Shokin jälkeen aloin ajatella taukoa tervetulleena pakkolomana”

Eve & Ossi -duon Eveliina ja Ossi Mäki-Reini. 
Kuva: Mika Nuorva

Muusikkopariskunta Eveliina ja Ossi Mäki-Reini hankki puoli vuotta ennen koronapandemian alkua kodikseen vanhan pappilan Soinista Etelä-Pohjanmaalta. Maaliskuun puolivälissä 2020 keikkakalenteri tyhjeni kuukausiksi.

– Aluksi se oli shokki. Olimme tottuneet olemaan viikonloput keikoilla ja monenlaista muutakin musaprojektia oli vireillä. Esiintymiset loppuivat kuin seinään, Ossi Mäki-Reini kertoo.

– Sitten tajusin, kuinka tukka putkella olin elämässä mennyt, ja aloin ajatella taukoa tervetulleena pakkolomana. Pääsin hyppäämään pois oravanpyörästä.

Ensijärkytyksen jälkeen Ossi tarttui monenlaisiin vanhassa pihapiirissä tarpeellisiin käytännön hommiin. Hän muun muassa tyhjensi ulkorakennuksia, teki purkuhommia kellarissa ja suunnitteli kattoremonttia.

Tilanteen pitkittyessä haasteeksi muodostui lamaantuminen. Vaikka aikaa oli yllin kyllin, oli vaikea saada asioita aikaiseksi eikä inspiraatiota uusille biiseillekään tahtonut löytyä.

– Kaikesta huolimatta olemme julkaisseet korona-aikana kolme singleä. Haaveena olisi saada ulos albumillinen omia kappaleita ensi vuonna. Tulossa on myös joululevy, jota äänitämme kesällä.

”Olen miettinyt, ovatko keikkajärjestelyt ihan varmasti turvallisia”

Eveliina Mäki-Reini on varhaiskasvatuksen erityisopettaja, jonka työ eskariopena on jatkunut läpi korona-ajan.

– Olen pitkään tehnyt kahta työtä, mutta nyt olen saanut keskittyä opettamiseen. On suuri lahja tehdä keikkoja yhdessä Ossin kanssa, mutta samalla on raskasta lähteä täyden työviikon jälkeen keikkareissuun.

Eveliina on pelännyt korona-aikana eniten sitä, että tartuttaisi kaikesta varovaisuudesta huolimatta läheisiään.

– Niillä keikoilla, joille olemme koronajärjestelyin livenä päässeet, on ollut ristiriitainen olo. Vaikka on ollut ihanaa laulaa yleisölle, olen potenut huonoa omaatuntoa ja miettinyt, ovatko järjestelyt ihan varmasti turvallisia.

Eve ja Ossi ovat pitäneet koronarajoituksia tärkeinä ja suurelta osin perusteltuina. Päättäjillä on ollut käytössään paras tieto niitä laatiessaan. Joissain tilanteissa rajoitusten epäloogisuus on kuitenkin mietityttänyt.

– On ongelmallista, jos rajoitukset eivät ole tasapuolisia. Siinä mielessä ymmärrän kulttuuritoimijoiden mielenilmauksia, Eveliina sanoo.

Varsinaista taloudellista hätää pariskunta ei ole kokenut, koska Eveliinan opettajan työt ovat jatkuneet ja säästöjäkin oli.

– Mutta onhan se huokailuttanut, kun olen laskenut taloudellisten menetysten määrää, Ossi sanoo.

”Olen joutunut tekemään henkilökohtaista digiloikkaa striimikeikkojen vuoksi”

Eve ja Ossi ovat tehneet korona-aikana kymmeniä striimikeikkoja. Palkkiot ovat usein pienempiä kuin livekeikoilla, mutta toisaalta ei tule matkakuluja.

– Olen joutunut hankkimaan laitteistoja etäkeikkojen toteuttamista varten ja tekemään henkilökohtaista digiloikkaa niiden käyttöä opetellessa, Ossi sanoo.

Pariskunta julkaisi ensimmäisen levynsä Virren sävelillä kesällä 2015. Sittemmin duo on tehnyt lähinnä omaa musiikkia.

– On hienoa, että saamme keikkailla yhdessä ja jakaa kaikki asiat, Ossi sanoo.

Työtoveruudessa puolison kanssa on myös haasteensa. Toisinaan voi olla riita päällä vielä vähän ennen keikan alkua. Asiat pyritään kuitenkin aina sopimaan sekä ennen keikkaa että ennen nukkumaanmenoa.

– Rukoilemme aina ennen keikkaa yhdessä, mikä purkaa jännitteitä. Pyydämme keskittymistä ja rauhaa ja sitä, että voisimme olla Jumalan käytettävissä, Ossi sanoo.

– Rukouksessa aina myös kiitämme siitä, että olemme löytäneet toisemme ja saamme käyttää meille annettuja lahjoja, Eveliina sanoo.

Nyt kalenteriin on alkanut tipahdella myös livekeikkoja loppukesään ja syksyyn. Kaiken yllä leijuu kuitenkin pieni epävarmuus.

Ossi Mäki-Reinille suurin koronaoivallus on ollut se, miten mikään elämässä ei sittenkään ole itsestään selvää.

– Olen tajunnut, että terveys, työ ja ihmiset ympärillä ovat jotain todella arvokasta, joka voidaan myös ottaa pois.

Gospelmuusikoiden koronavuosi – Pekka Simojoki kyseli Jumalalta: Onko sulla nyt homma ihan hallussa?