Tänä viikonloppuna Porin Isomäki Areenassa järjestettävään Sleyn valtakunnalliseen Evankeliumijuhlaan odotetaan kaikkiaan noin 15 000 kävijää. Juhlien teemana on Valo voittaa. Selkeä evankeliumi ja perinteet ovat vetäneet paikalle jälleen noin 400 talkoolaista.
Vuodesta 1986 joka vuosi talkoolaisena palvellut Matti Kiviranta Vammalasta vastaa juhlien penkeistä, pöydistä ja muista materiaaleista, vaikka matka meinasi katketa jo kolme vuotta sitten. Silloin mies sai Evankeliumijuhlan aikana kolme sydänkohtausta ja päätyi sairaalahoitoon. Lääkärit ja Jumala auttoivat.
Kivirannan mukaan pahinta juhlajärjestelyissä on, että kello käy liian nopeasti. Vuorokauden tunnit eivät meinaa riittää. Parasta juhlassa on evankeliumi.
– Ilman Kristusta meillä ei olisi taivaspaikkaa. On tärkeää, että pysyisimme Raamatun sanassa. Jumalan on pelastanut meidät uskon kautta ja se on Jumalan suuri lahja.
Kiviranta iloitsee uskovaisesta vaimosta ja siitä, että kolmannessakin polvessa on jo aktiivisia pyhäkoululaisia ja Evankeliumijuhlan kävijöitä.
– On ihanaa olla pappa, joka kertoo Jeesuksesta. Kun alan laulaa Siionin Kanteleen laulua Jeesus mua rakastaa, 2-vuotiaan leikit pysähtyvät hetkeksi ja hän jää kuuntelemaan.
”Kaikki hengellisessä kodissa ei miellytä, mutta kodissa pysytään silti”
Areenan tilaisuuksien nettistriimauksesta vastaa Juho Erkkilä Lohtajalta. Nuori mies on mukana Sleyn toiminnassa suvun perintönä, mutta rippikoulu syvensi suhdetta herätysliikkeeseen.
– Puhdas evankeliumin opetus on minulle tärkeää, hän sanoo ja kantaa samalla tavaraa Isomäki Areenan pihalla pian avautuvaan Lähetyskahvioon.
– Porukassa on mukava touhuta.
Samaa mieltä on Ville Yrjänä Himangalta. Miehet ovat olleet Evankeliumijuhlassa talkoolaisina jo useita vuosia.
– Mitkään juhlat eivät onnistu ilman vapaaehtoisia, Yrjänä hymyilee.
{kuva_c4d06a2a-4224-4916-af5d-fcbeb7a468d1}
Lähetyskahvion vapaaehtoinen vastuuhenkilö Pirjo Harstinen Marttilasta on hankkinut kaikkiaan lähes 90 talkoolaista letunpaistoon, kahvioon ja kassoille. Hän iloitsee esimerkiksi Porin Marttojen mukaan lähtemisestä.
Harstinen on joutunut miettimään, kuinka paljon kahvia, maitoa ja pullaa juhlilla mahtaa mennä.
– Jos olisin etukäteen tiennyt, kuinka valtava homma tämä on, en ehkä olisi lupautunut. Mutta nyt kaikki on hyvin ja ensimmäinen kahvinkeittimellinen tippumassa.
Harstiselle Sley tuli tutuksi jo äidinmaidossa. 13 vuotta elämästään hän työskenteli Sleyn lähetystyöntekijänä Japanissa.
– Sley on hengellinen kotini. Kaikki kodissa ei aina miellytä, mutta kodissa pysytään silti. Selkeä julistus ja Siionin Kanteleen laulut ovat tässä liikkeessä parasta.
Kuvat: Emilia Karhu
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.