Katolinen arkkitehti Antoni Gaudi suunnitteli Barcelonaan merkillisen kirkon. Basilikan peruskivi laskettiin 1882, ja rakennustyö jatkuu edelleen. Viime marraskuussa saatiin valmiiksi evankelistojen mukaan nimetyt neljä tornia. Viimeinen, Jeesuksen Kristuksen torni pystytetään yli 172 metrin korkeuteen.

Sagrada Familia oli Gaudin yritys luoda taidetta, joka luontoa jäljittelemällä julistaisi Jumalan hyvyyttä ja kauneutta. Hänelle luonto oli rakkauden liturgiaa.

Sagrada Familian pilarit muistuttavat maailmaa kannattelevaa holvistoa ja elämää kuhisevaa metsää. Torneja koristavat mehevät hedelmät, Hengen hedelmien ja ehtoollisen symbolit.

NIITÄ KATSELLESSA ajatukset liikkuvat myös maailman luomiseen. Kun Jumala ryhtyi työhön, hänellä oli materiaaleinaan pimeys, kaaos, muodottomuus, merkityksettömyys, toisin sanoen ei-mitään.

Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo, kuinka näistä aineksista syntyi valoa, harmoniaa ja tarkoituksenmukaisuutta. Syntyi elämä sen loputtomassa moninaisuudessaan. Vesien alla ja maan päällä alkoi liikkua toisiaan palvelevia yksilöitä ja laumoja, jotka olivat rakkaudella kiinni toisissaan.

Jumala katsoi kaikkea mitä hän oli saanut aikaan. Taivaankappaleita, kasveja, eläimiä, miestä ja naista. Hänestä se kaikki oli tov, hyvää ja aisteja hivelevää.

Kun kaiken luonut Jumala ryhtyi suunnittelemaan rakkauskirjettä kadoksiin joutuneelle ihmiselle, hän arvatenkin halusi, että se kirjoitetaan kauniisti.

Siksi Raamatussa on niin monta kirjallista tyylilajia ja kielen rikkautta. On runoja ja proosaa, vertauskuvia ja symboleita ja kiehtovasti rakennettuja kertomuksia. Koko kaanon tarjoaa esteettistä nautintoa, ja jopa profeettojen tuomionjulistukset soivat kuin sinfonia.

Antiikin suuri filosofi Platon teki kuitenkin harmillisen virheen, josta me maksamme vieläkin. Hänen mielestään taide oli todellisuuden kuvasta tehty toinen, epätarkka kuva. Ei sellaisesta voinut olla hyötyä totuuden tuntemisen kannalta, Platon päätteli.

Lisää ongelmia aiheutti valistusfilosofi Immanuel Kant, jonka monimutkaiset teoriat erottivat kauneuden, totuuden ja hyvyyden toisistaan. Eksyksiin joutuivat myös järki, tahto ja tunne.

Ilman kauneutta hyvyys ei ollut hyvyyttä eikä totuus totuutta

KEHKEYTYI TYÖNJAKO, jossa tiede sai tehtäväkseen tuottaa objektiivista totuutta ja tunteiden osuudeksi jäi toimia esteettisen aistimisen kanavana. Tieto hyvästeli uskon maailman ja samalla esteettisistä arvoista tuli pelkkiä makuasioita. Taideteoreetikot irrottivat taiteen ensin moraalista ja sitten kauneudesta.

Kantista alkaen kristikunnalla on ollut vaikeuksia käsittää, mikä merkitys kauneudella ja erityisesti Raamatun kauneudella on kirkolle. Pyhästä kirjasta on tehty systemaattisia analyysejä, joiden tulokset tarjoillaan tietona.

Katolinen teologi, filosofi ja kirjallisuudentutkija Hans Urs von Balthasar ajatteli, ettei kirkolla ole varaa moiseen erehdykseen. Hän kirjoitti tuhansia sivuja totuuden, hyvyyden ja kauneuden kuulumisesta yhteen.

Antiikin ajattelijat kuvasivat totuutta, hyvyyttä ja kauneutta kolmena sisarena, jotka eivät koskaan jättäneet toisiaan. Jos yksi heistä ilmeni jossakin, myös kahden muun oli oltava paikalla. Von Balthasar näki nämä Kolmiyhteisen Jumalan ominaisuuksina, ja siksi niitä ei voinut erottaa. Ilman kauneutta hyvyys ei ollut hyvyyttä eikä totuus totuutta.

Von Balthasar suri sitä, että kirkko oli jättänyt kauneuden sisarista viimeiseksi. Hänen mielestään kirkon olisi pitänyt aloittaa kauneudesta, sillä se johdattaisi myös hyvyyteen ja totuuteen.

Pappismunkki Serafim Seppälän mukaan Jumala on kauneinta, mitä ajatus voi lähestyä. Siksi Raamattukin on kaunis. Teoksessaan Kauneus – Jumalan kieli (2010) Serafim tutkii Raamatun kauneutta ilmaisevien sanojen lukemattomia vivahteita. Kauneus liitetään Jumalaan niin monin eri tavoin, että tekee mieli sanoa: ”Jumala on kauneus.”

LÄNTISESSÄ KRISTIKUNNASSA tämä piirre on jäänyt Jumalan voiman ja mahdin varjoon, mikä Serafimin mukaan näkyy koko läntisessä kulttuurissa. Kuitenkin Jumalan tuonpuoleisuuden ja ihmisen tämänpuoleisuuden välillä kauneus on silta. Kauneus yhdistää Jumalaan, sillä kauneus on hänestä lähtöisin. Juutalainen filosofi Filon Aleksandrialainen katsoi, että Raamatun sameasilmäinen Lea on kauniimpi kuin tämän silmiä hivelevä sisar Raakel, sillä kauneus on viime kädessä sitä, mikä on sielulle hyväksi.

Myös ortodoksisen liturgisen teologian kehittelijä, isä Alexander Schmemann ajatteli, ettei kristinuskoa voi ilmaista ideoiden varassa. Hänelle ideoita tärkeämpää oli kokemus – kokemus maailmasta ja elämästä Jumalan valtakunnan valossa. Tämä valtakunta paljastuu kaikessa mistä maailma koostuu: väreissä, äänissä, liikkeissä, ajassa ja tilassa. Jumalanpalvelus luo toisen, ajan taakse aukeavan ulottuvuuden, ja kirkko on olemassa paljastaakseen sen. Liturgisen teologian tehtävä on paljastaa tämä ”erilainen ulottuvuus”, professori Schmemann opetti.

Tämän vuoksi uskonto ja taide kuuluvat yhteen. Estetiikan dosentti ja retriitinohjaaja Päivi Huuhtanen-Somero kirjoittaa teoksessaan Kaunis hyvä aistihavainnosta johdattelijana Jumalan kauneuden sanoin kuvaamattomaan kokemukseen.

Huuhtanen-Somero kertoo Pyhän Katarinan luostarin igumeenista Johannes Siinailaisesta, joka rinnasti aistienvaraisen näkemisen ja rukouksessa tapahtuvan kauneuden katselun. Kumpaakaan ihminen ei voi hallita, vaan molemmat ovat Jumalan lahjoja.

Igumeeni havainnollisti opetuksiaan kertomuksella. Eräs mies näki epätavallisen kauniin naisen ja liikuttui voimakkaasti. Aistimus synnytti suunnattoman rakkauden täyttämän yhteyden Jumalaan.

Myös Daavid koki rakkauden täyteyttä. Hän kirjoitti lemmenrunoja, joiden kohteena oli Jerusalemin temppeli. Daavidin silmissä se oli kaunis, koska Herran kirkkaus asui siellä. Daavid pyysi, että hän saisi aina asua temppelissä ja tutkia siellä Herran suloisuutta ja kaunista lakia.

Suloinen täyteys saa Raamatussa rinnalleen tyhjän ja pimeän. Tyhjää ja pimeää oli myös temppelin kaikkein pyhimmässä. Pelottava paikka kutsuu etsimään Jumalaa myös sieltä, mistä mieluummin emme etsi.

Kauneus kätkeytyy Raamatussa usein vastakohtaansa. Profeetta Jesaja katsoo mielensä kuvassa Herran kärsivää palvelijaa ja oikein erikseen mainitsee, että näky on hirvittävä. Silti mikään ei ole niin kaunis kuin hän, joka rikkirevittynä rukoilee pahantekijöidensä puolesta.

Antoni Gaudin Sagrada Familiassa on useita sisäänkäyntejä. Yksi kuvaa kärsimystä, yksi Jumalan ihmiseksi syntymistä ja yksi Jumalan kirkkautta. Rakennusta on kutsuttu kiveen veistetyksi Raamatuksi.

Kun Jeesuksen mukaan nimetty torni parin vuoden päästä valmistuu, Barcelonan ylle nousee maailman korkein kirkko.

Päivi Huuhtanen: Kaunis hyvä. Esseitä kirjallisuudesta, estetiikasta ja uskonnosta. 1986.

Andrew Louh: Hyvyyttä ja kauneutta etsimässä. Ortodoksisia ajattelijoita Filokaliasta nykypäivään. 2020.

Serafim Seppälä: Kauneus – Jumalan kieli. 2010.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä