Hertz Greinilla on ongelma. Hän ihannoi puhdasta rakkautta, mutta on suhdesolmuissa sekoileva pettäjä. Hän haikailee perinteitä, mutta ei osaa välittää niitä lapsilleen. Hän kaipaa ajatonta, mutta takertuu ajalliseen. Suurimmaksi ongelmaksi nousee, että ”vaikka Grein ei osannut elää Jumalan kanssa, hän ei tiennyt miten elää ilman Jumalaa”.

Sama asetelma toistuu jiddisiksi kirjoittaneen mestarikirjailija Isaac Bashevis Singerin tuotannossa kirjasta ja novellista toiseen: tieteen saavutukset häiritsevät uskonelämää, väärään ihmiseen kohdistuva himo riipii rakkautta ja modernisoituva maailma pakottaa perinteet perääntymään. Maailmallisten viettien ja hengellisten ihanteiden kahtiajako raastaa pienen ihmisen sielua. Avainkysymykseksi nousee, kuinka paljon uskonnollisen tradition rajoja on mahdollista venyttää ja mukauttaa ilman, että ydin särkyy.

Singerin tuotanto peilaa juuriltaan repäistyn juutalaisyhteisön elämää vanhalla ja uudella mantereella. Diasporaa kuvaavat kirjat ovat paikkaansa etsivälle kanssakyselijälle lohdullista matkaseuraa.

Pieni poika etsii Jumalaa

Singer syntyi Varsovassa hasidirabbiinien sukuun, jonka pappislinja oli isän sukututkimuksen mukaan jäljitettävissä itseensä kuningas Daavidiin asti. Muistelmateoksessaan Pieni poika etsii Jumalaa Singer kertoo lapsena odottaneensa Messiaan paluuta malttamattomasti, sillä silloin hän voisi astua palatsiin, ”jossa kuningas David istuisi kruunu päässään kultaisella valtaistuimella ja sanoisimme hänelle: ’Isoisä’”.

Puolassa elettiin 1900-luvun alussa murrosaikaa. Kaupungeissa levisivät uudet aatteet ja Singerin kuvaaman Kromalchna-kadun juutalaisyhteisön perinteet joutuivat muutospaineen alle.

Nuori Singer uskoi Jumalaan ja paratiisiin palkintoineen mutta ajatteli, että sinne päästäkseen tuli elää perinteistä hurskaan juutalaisen elämää. ”Kaikki olisi ollut hyvää ja hienoa ellen olisi ruvennut jo nuorena kysymään itseltäni: ’Onko tämä totta?’”

Pian eksistentiaalinen kriisi vei nuorukaisen pois rabbiinikoulusta ja kaksi maailmansotaa ajoivat juutalaisyhteisön historiansa kauheimpaan kurimukseen.

Kuinka paljon uskonto saa mukautua aikaansa?

Yhdysvaltoihin paennut Singer ryhtyi kirjailijaksi. Vanha maailma oli tuhoutunut ja Kromalchna-katu kadonnut. Singerille se ei kuitenkaan sopinut. Muisti karttanaan hän talletti värikkään ja perinnerikkaan juutalaisyhteisön elämänkirjon teostensa sivuille. Siellä hengittää kadonnut maailma, jossa hurskas kelloseppä antaa kellon jokaiselle viisikymmentä sivua Talmudia taitavalle heder-pojalle. Sieltä löytyy yhä rabbin talo, jota kyselijät piirittävät kuin valittu kansa Jerikoa.

Koska Singer halusi säilyttää yhteyden menetettyyn todellisuuteen, hän kirjoitti Manhattanin vilskeessäkin vain jiddisiksi. Vuonna 1978 hänestä tuli ensimmäinen Nobel-palkittu jiddisinkielinen kirjailija.

Kulttuurihistoriallisesti merkittävän muistelun lisäksi Singerin suuri ansio on uskontorajat ylittävässä uskonnonfilosofisessa kysymyksenasettelussa: kuinka paljon uskonto saa mukautua aikaansa ollen kuitenkin yhä sama ja alkuperäinen?

Rabbin pojalle kysymys oli perustavanlaatuinen. Jos luopuu yhdestä laista, miksi ei saman tien luopuisi seuraavasta? Jos lakkaa uskomasta yhteen opinkappaleeseen, onko edessä liukuminen loputtomaan luopumisten sarjaan?

Suhtautuminen tähän kysymykseen määrittää Singerin romaanien hahmoja. Orja-romaanissa rakkaus voittaa lain, mutta Varjoja Hudsonin yllä -teoksessa laki päätyy edustamaan noudattajalleen turvaa ja rakkautta. Yksi teoksen avainhenkilöistä puolustaa lipsumatonta perinteisyyttä ja ammentaa hengellisyytensä jatkumosta. Hän päätyy tinkimättömään ratkaisuun: ”Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin juutalainen ilman partaa ja ohimokiharoita, ilman rukousliinaa ja Gemaraa. Jos poikkeaa askeleenkin vanhasta juutalaisuudesta, on äkkiä keskellä epäjumalanpalvojia ja murhaajia ja kasvattaa lapsia jotka menevät natsien kanssa naimisiin… Mitään kompromissia tai keskitietä tai reformia ei ole eikä voikaan olla.”

Hurskas aika oikeine tapoineen sijaitsee aina menneisyydessä

Singerin romaanien säilyttäjät sanoittavat mielenkiintoisesti myös nykypäivän kristittyjen konservatiivien ahdistusta. Jos tässä asiassa tekee myönnytyksen, mitä joku keksii vaatia seuraavaksi? Singer onnistuu välittämään muutosvastarintaisen mutta hyvää tahtovan säilyttäjän tuntoja niin samaistuttavasti, että vasta Singerin avulla olen kokenut ymmärtäväni heitä.

Singerin kirjat välittävät viisasta lohtua ihmiselle, joka pohtii paikkaansa muutoskiistojen keskellä. Ne auttavat ymmärtämään niitä, jotka muutoksia ajavat ja niitä, jotka niitä vastustavat. Jotain liikuttavaa on siinä, miten tasapuolisesti Singer kuvaa kohteitaan. Ymmärretyiksi tulevat isiensä uskosta luopuvat ja lakia pilkuntarkasti noudattavatkin. Jokaisen tulokulma pyhään kirjaan ja sen perinteeseen selittyy heidän omilla historioillaan. Myös heidän ymmärryksensä ja joustovalmiutensa taso on heihin valmiiksi kirjoitettu.

Terävä havainto Singeriltä on, että hurskas aika oikeine tapoineen sijaitsee aina menneisyydessä. Kokemukseen kuuluu ajatus siitä, että menneet sukupolvet ovat aina ymmärtäneet pyhiä kirjoituksia paremmin ja ”vanhaan hyvään aikaan” eläneet tosiuskovat ovat olleet siveämpiä. New Yorkissa haikaillaan Varsovaan ja Varsovassa Gorzkówiin.

Kokemus nykyajan haureudesta ja luopumuksen leviämisestä oli yhtä yleinen 1800-luvulla kuin 1960-luvullakin.

Kadonneen kulta-ajan kaipuu tiivistyy hienossa novellissa Reb Chajim Gorzkóvista. Siinä todellista sapattia vietetään vain lapsuuden maisemassa, kauniin maalaiskylän kadonneessa pastoraalissa. ”Kuka muka rukoilee tosissaan Varsovassa?” kysyy reb Chajim haikeasti. Kun hän vuosikymmeniä myöhemmin haikailee ihanaa Varsovaa, hänelle huomautetaan, että hän kaipasi aiemmin pois Varsovastakin. Chajimin ajatusketju ei huomiosta säry. ”Kuka nykyisin tohtii ajatellakaan Gorzkówia?”

Laki on elänyt aina

Singer ei kuitenkaan lässähdä latteaan relativismiin: kaikki näkökannat ja ratkaisut eivät ole oikeita. Epäonni ja levottomuus seuraa pettäjää, ja pahin petos on petos itseään kohtaan. Vasta ratkaisu suo rauhan.

Romaanihenkilöiden ratkaisut ovat tosin kirjavia. Yksi löytää Jumala-suhteensa avaimeksi rikkumattoman Talmudin noudattamisen, toinen sinetöi ratkaisunsa rakkaudella. Avain rauhalliseen elämään on silti rehellisyys. Oli reitti Herran luo mikä tahansa, kahta polkua ei voi kulkea.

Raamatulliseksi kohoava oivallus on, että laki on elänyt aina. Ihmisen ympäristö on jatkuvasti muovautunut ja säännöstö tapoineen sen mukana. Singer löytää rikkinäisen etsijän esimerkkejä esikuvistakin, eikä ”Mooseskaan selviä puhtain paperein”.

Entä suuret kysymykset? Mitä uskonkappaleita sitten saa ajanmukaistaa? Onko ratkaisun avulla saavutettu rauha tae ratkaisun oikeellisuudesta? Singer ei väitä tietävänsä. Hän kuitenkin antaa osoitteen, josta kaikki vastaukset löytyvät. Paikkana on ikuinen Eeden ja siellä se kartano, ”jossa Krochmalna-kadun entiset asukkaat oleilevat”.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!