Helsingin Kasarmikatua ylöspäin kulkiessa voi huomaamattaan ohittaa pienen puodin, josta kadulle kantautuu rauhallinen musiikki. Kirjoja pursuvat hyllyt kutsuvat lukijoita tekemään hankintoja. Tarkkaavainen divarikierroksentekijä voi huomata astuneensa esoteerista kirjallisuutta myyvään erikoisliikkeeseen.

Hämmennys herää, kun huomaa teologisen kirjallisuuden suuren määrän. Eksegetiikkaa, kirkkoisiä, mystiikkaa, Augustinusta, uutta ja vanhaa systematiikkaa ja Filokalian kaikki osat kauniisti niputettuna pakettina.

Mies Aioni-kirjakaupan tiskin ja toiminnan takana on Reetu Viherkivi. Hän kertoo Aionin syntyneen esoteeriseen ja henkiseen kirjallisuuteen erikoistuneen kirjakauppa Aatman lopettamisen myötä. Tänä päivänä Aionin yhteydessä vaikuttaa myös Viherkiven kustantamo Viides Askel, joka julkaisee Suomen kuuluisimman satanistisen ajattelijan, Johannes Nefastoksen opuksia.

Nefastos tunnetaan myös saatanan henkistä merkitystä korostavan esoteerisen veljeskunnan, Azazelin Tähden, perustajana. Viime vuosina Nefastos on kirjoittanut muun muassa raamattukommentaareja, joihin lukeutuvat vuorisaarnaan paneutuva Kaupunki vuorella (Viides Askel, 2021) sekä ilmestyskirjan syvyyksiin sukeltava Tutkielma helvetistä ja maailmanlopusta (Viides Askel, 2024). Miksi satanistit tankkaavat evankeliumeja?

Ongelmana nähdään nimenomaan se, että kirkossa ei seurata Kristusta, henkistä ihannetta, tarpeeksi tiukasti

NEFASTOS EI ole tavoitettavissa Kotimaan kysymyksiin. Onneksi Viherkivi on. Viherkivi luonnehtii Nefastoksen tuotantoa ”kulttuurillisen varjon käsittelyksi”.

– Nefastos kirjoittaa teosofisesta traditiosta käsin yhdistellen esoteerisia perinteitä ja katsomuksia.

Merkittävimpänä Nefastoksen ansiona Viherkivi pitää sitä, että tämä on onnistunut tuomaan satanistiseen ajatteluun filosofista ja henkistä syvyyttä.

– Ajattelen hänen vaikuttaneen merkittävästi esoteeriseen kulttuurivirtaukseen ja sen yöpuolen henkisesti rakentavaan käsittelyyn.

Nefastoksen tulkinta satanismista rikkoo monia satanismiin liitettyjä ennakkoluuloja. Esimerkiksi suhteessa kristinuskoon.

– Ongelmana nähdään nimenomaan se, että kirkossa ei seurata Kristusta, henkistä ihannetta, tarpeeksi tiukasti. Joskus tuntuu, että kirkko on unohtanut Jeesuksen opetuksen.

Nefastoksen polveilevalle ja paikoin pittoreskille tekstille eivät kiteytykset tee kunniaa. Mutta lyhyesti: henkisen etsijän tulisi pyrkiä elämään vuorisaarnan mukaan. Se ei ole liikaa vaadittu, onhan meidän oltava täydellisiä, kuten Taivaallinen Isämmekin on täydellinen.

Kehotusta ei esitetä kevein syin. Nefastoksen mukaan sielu on ikuinen ja kantaa tuonpuoleisessa tämänpuoleisia tekojaan kuin joulun henki kahleitaan Dickensin Saiturin joulussa. Siksi siis Suomen johtavan satanistisen ajattelijan mukaan Jeesuksen eettisiä periaatteita tulisi noudattaa niin tinkimättömästi kuin mahdollista.

Kristillisen kaanonin armo-oppeja kehitelleille ajattelijoille ei armoa anneta. Nefastos perkaa kristillisen teologian platonistisia kerroksia rajuin vedoin, ja Paavalia syytetään siitä, että hän ”minimoi ja käytännössä hylkäsi Jeesuksen eettiset periaatteet.”

Azazelin Tähden kolminainen avain kehottaakin etsijää seuraamaan totuuden, rakkauden ja oikein tekemisen periaatetta joka tilanteessa. Veljeskunnan satanismin taustalla vaikuttava esoteerinen filosofia ja kristillinen dogmatiikka poikkeavat toisistaan kuitenkin rajusti.

Merkittävin kristologinen ero on Kristuksen ja Jeesuksen erottaminen toisistaan. Opetustensa avulla Jeesus ruumiillisti Mystisen Kristuksen, eli jumalaisen olemuspuolen. Erona on myös näkemys sijaissovituksesta. Jokaisen on itse ponnisteltava hengessä ja kannettava vastuunsa.

Hedonistisella maailmankuvalla ja materialis-älyllisellä satanismilla ei ole ihmiselle kauheasti annettavaa

RAAMATUSTA KAKSI kohtaa nousevat Azazelin Tähden satanisteille merkittävyydessään ylitse muiden: vuorisaarna ja Luciferin lankeemus. Viherkiven mukaan Luciferin lankeemus kertoo valtavan paljon ihmisyydestä.

– Se muistuttaa, että meissä on jotain jumalaista, ja samalla jotain langennutta. Tämä käsitys on kulttuurissamme sumentunut täysin. Vuorisaarna antaa käytännön tuon jumalaisen olemuspuolen tavoittamiseksi. Se sisältää esoteerisen ohjeistuksen ja keinoja varjon kohtaamiseen. Tässä saatana ja hengellisyys lyövät kättä.

Ongelmaksi nähdään, että ihminen ei osaa kohdata varjoaan, ja siksi varjosta on tullut vahingollinen. Viherkiven mukaan ihmisen varjo on poissuljettu, hallitsematon, toiseutettu osa meistä ja maailmasta. Pahuus syntyy ihmisen valinnoista.

Se on hänen mukaansa yksi syy sille, miksi satanistit ovat satanisteja. Maailma murenee kärsimyksen ja itsekkyyden vuoksi, ja asian käsitteleminen vie varjon kohtaamiseen, Saatanan alueelle.

– Joka on aina kulttuurikohtainen. Tästä syystä voidaan paradoksaalisesti katsoa, että myös hengellisyys on nykykulttuurissamme sysätty ”vastustajan leiriin”.

Ajassamme paljon esillä olevalla materialistisella satanismilla pyyhitään täällä pöytää.

– Hedonistisella maailmankuvalla ja materialis-älyllisellä satanismilla ei ole ihmiselle kauheasti annettavaa.

Siksikö siis nykysatanistit lukevat Raamattua ja seuraavat vuorisaarnan oppeja? Viherkivi hymähtää.

– Satanistit, kuten ne käsitän, ovat henkisiä pyrkijöitä, joiden tulisi tutustua laajalti pyhiin kirjoihin.

Ilmoita asiavirheestä