Enonkosken Ihamaniemessä vanhassa kansakoulussa yli 25 vuotta toiminut luostariyhteisö on taloudellisissa vaikeuksissa.
Syinä luostariyhteisön tukiyhdistyksen maksuvaikeuksiin ovat korona-aika sekä ennakoimattomat, kalliit remontit, jotka ovat liittyneet muun muassa luostarin päärakennuksen rakenteiden ja viemärien uusimiseen. Luostarin koko henkilöstö eli kolme henkilöä on irtisanottu.
Tämän kesän ja alkusyksyn osalta pyritään järjestämään jo sovitut retriitit, vierailut ja majoitusvaraukset.
Luostariyhteisön talous perustuu ikoni- ja käsityömyynnistä ja kahvila- ja majoituspalveluiden ohella jäsenmaksu- ja kolehtituloihin sekä kirkon, muutamien seurakuntien ja yksityishenkilöiden avustuksiin ja lahjoituksiin.
Kirkkohallituksen kolmivuotisen rahoituksen turvin luostarin tukiyhdistys pystyi palkkaamaan luostariin päätoimisen papin Pauliina Kainulaisen, joka luostarin ohjelmavastuun ohella huolehti myös yhteyksistä Mikkelin ja Kuopion hiippakuntien seurakuntiin.
Kainulaisen toimikauden päätyttyä on luostari palkannut kesäkausille emäntä-koordinaattoriksi Maarit Kukkavaaran, joka on huolehtinut ateria- ja majoitusasioiden ohella talkoolaisista. Luostarilla on ollut myös osa-aikainen talonmies ja käsityömyymälän työntekijä.
Suunnitelmissa virtuaalinen luostariyhteisö
– Meidät yllätti kuinka nopeasti taloudellinen tilanne heikkeni. Varsinkin äkkinäisen remontin kustannukset, 40–50 000 euroa, ovat pienelle yhdistykselle iso taakka, sanoo Enonkosken ev.lut. luostariyhteisön tuki ry:n puheenjohtaja, Jari Uimonen.
– Edelliset kolme vuotta olivat luostarille hyvää aikaa kun saimme Kirkkohallitukselta merkittävän avustuksen. Menneinä vuosina on eletty taloudellisesti sekä huonoja että hieman parempia vuosia.
Ihamaniemen vanhan kansakoulun kiinteistöstä aiheutuu vuosittain noin 15 000 euron kustannus.
– Tarvitsemme tukea ja avustuksia, jotta voimme jatkaa. Alkusyksystä tukiyhdistyksen hallitus kokoontuu pohtimaan toiminnan tulevaisuutta ja rahoituspohjaa.
Uimonen kertoo, että luostariyhteisöstä haluttaisiin tehdä konkreettisen paikan lisäksi myös virtuaalinen yhteisö, johon voisi osallistua koko Suomesta.
– Nyt luostari sijaitsee esimerkiksi pääkaupunkiseudulta katsottuna hieman kaukana. Tänne ei sieltä oikein tehdä päivän matkoja. Sitoutuminen on vaikeaa.
Uimonen kertoo, että parhaimmillaan luostariyhteisössä on ollut neljä vakituista asukasta. Viimeksi viime vuoden keväällä Ihamaniemessä oli vakituinen asukas.
– Luostariyhteisön tulevaisuuteen kuuluu myös keskustelu avoimuudesta niin sanottua uutta hengellisyyttä kohtaan. Osa jäsenistöstä ei katso sitä hyvällä, mutta toisia se innostaa. Tärkeää jatkon kannalta tietysti on, miten voimme kristilliseltä pohjalta vastata nykyihmisen etsintään, Uimonen sanoo.