Risto Oikarinen ja Kirjoita runo -teoksen kirjoittaja Tommi Parkko. Uskonnollisen runouden kurssilla ei jäädä odottamaan Hengen puhetta, vaan opiskellaan kirjoittamisen tekniikkaa ja ilmaisun kehittämistä.
– Ensisijaisesti emme lähde kirjoittamaan rukousta, vaan runoutta. Se on puhetta ihmiseltä ihmiselle. Tekniikka pitää hallita, että sanottavansa voi välittää lukijalle, sanoo Risto Oikarinen.
Oikarisen rooli opetustehtävissä on runojen uskonnollisen sisällön kehittäminen. Omia uskonnollisia tunteitaan voi käsitellä.
– Uskonnollisen runouden työstäminen vaatii mielestäni sitä, että pakan voi täysin avata suhteessa omaan uskonnollisuuteen. Runoudessa voi ottaa minkä tahansa roolin, vaikka päinvastaisen kuin itse oikeasti uskonnollisesti on. Millaisia ajatuksia herättää esimerkiksi, jos ottaa vaikka jyrkän uusateistin roolin runossa?
Oman ilmaisutavan löytäminen ja vapauttaminen tuottaa muutakin kuin yleisesti hyväksyttyjä kauniita kuvia tai toisia imitoivaa kieltä.
– Runon on sellainen tekstilaji, joka antaa mahdollisuuden olla viisaampi kuin itse luulen olevani. Kirjoittamisteknisten keinojen avulla pääsee kauniita kuvia syvemmälle. Teksti on viisaampi kuin oma itse, sanoo Oikarinen.
Runoilija, teologi Oikariselta ilmestyy elokuussa kolmas runoteos Värioppi Otavan kustantamana.
– Uudessa kirjassani on yksi osio, jossa käsittelen uskonnollisia asioita, mutta en haluaisi sanoa että olen uskonnollinen runoilija. Pohdin sitä aihetta paljon ja se näkyy runoissani.